Olen muuttanut täksi viikoksi Kauniaisiin pitämään huolto Riikan vanhempien koirasta. Josie on täällä myös. Näiden yksilöiden toimintaa seuratessa olen tullut vakuuttuneeksi siitä että koirat ovat keskimäärin aika hölmöjä.
Yksi beagle pitää majaa yläkerrassa, koska ei suuren ja pelottavan labradorinnoutajan pelossa uskalla tulla alas. Paitsi jos tarjolla on ruokaa tai potentiaali saada ruokaa. Labradorinnoutaja Frida haluaisi leikkiä Josien kanssa (Josien tulkinnan mukaan raadella pieniksi paloiksi tai lytätä pannukakuksi), mutta ei uskalla tai osaa mennä portaita ylös. En tiedä kumpi on säälittävämpi: se joka pelkää portaita vai se joka pelkää sellaista labradorinnoutajaa joka pelkää portaita.
Olen joka tapauksessa päättänyt viettää päiväni alakerrassa, siinä toivossa että se houkuttelisi Josien voittamaan pelkonsa. Toistaiseksi muutosta ei ole tapahtunut. Lounaan loppupuolella tosin Josie uskaltautui keittiöön ja ulos lähtiessä koirat parveilevat rauhallisesti oven läheisyydessä.
Ulkona koirat käyttäytyvät pääosin siivosti, Frida kävelee edellä ja Josie takana. Kerran tai kaksi kävelyn aikana Frida innostuu “leikkimään” Josien kanssa, mutta Josie ottaa asian suhteellisen rennosti eikä varsinaisesti välttele Fridan läheisyyttä. Se nyt vaan on niin että Josie preferoi perässä kävelyä toisin kuin kaikki muut koirat.
Alla linkit muutamiin kävelyihin. Täällä on suhteellisen hyvät ulkoilutusmahdollisuudet, mutta autoteitä on kyllä vaikea välttää. Vaikka näillä asuinkaduilla ei tietysti liikennettä ole juuri ollenkaan, niin ne on silti vähän stressaavia kun on mukana kaksi itsetuhoista koiraa. En ole tosin varmaankaan vielä optimi-reittejä paikallistanut.
10 kommenttia:
Tätä juttua odotin!! Ihmeellistä että on kaksi noin hölmöä koiraa osunutkin yhteen. Hauskat kuvat, etenkin se porraskuva. Koirat on hauskoja. Ja on ihan hyvä että teet reippaita kävelyjä koirien vaikka kädet venyvät eri suuntiin.
Just sellaisia ovat fksuimmat koirat. Minun vielä hölmömpi (myös
ihanampi) oli Wilhelmina-palvelukodissa vieraisilla hyvin
rakkaan ihmisensä Anneli Yn luona. Odottaessaan lisää vieraita A oli
jättänyt ulko.ovensa auki. Kun ei
siellä tuntunut olevan mitään tarjoilua, Niña päätti yrittää muualta. Kuudennesta kerroksesta oli kätevää poiketa kaikkiin kerroksiin - ja mahdollisesti myös huoneistoihin. Kukaan ei tiedä, mitä se oli puuhaillut, kun puolen
tunnin kuluttua tepasteli tyynesti
sisään ja asettui ainoaan kiellettyyn sohvaan päiväunille.
Ehkä sinun hoidokkisi jo ovat jakaneet valtakuntansa uusiksi!
Jos kaipaat lisää koiria, Kaarinan border-terrierit Micke ja Wanda asuvat Kauniaisissa, Kavallintie 21, ja ovat usein niiden pihalla leikkimässä.
Terve Ilkka,
Hienoa,että olet perehtynyt koiriemme käyttäytymiseen ja hoitamiseen.Olemme puolestamme nauttineet Lapin upeista maisemista ja rauhasta.Hiihtokausi on avattu.
Tuikku ja Hannu
Onko ottamissasi kuvissa useinkin noita "enkelipalloja" (niistä on tehty kirjakin), olisi kiva tietää mikä on oikea selitys niille?
Tarkoitan palloa joka näkyy ensimmäisessä kuvassa mustan koiran vieressä.
Kyllä noita palluroita aika usein tulee kuviin. Olen olettanut niiden johtuvan likaisesta kameran linssistä, mutta en ole asiaa sen kummemmin selvitellyt.
Aika mielenkiintoisia palleroita. Eivät johdu likaisesta linssistä, on koitettu; vaihdettu kameraa ja kuvaajaa, tulevat vain joidenkin ihmisten ottamiin kuviin. Kun palloja suurentaa, näkyy niissä joskus hyvinkin kirkas reuna, usein sininen.
Käsittääkseni pallerot johtuvat salaman aiheuttamista heijjastuksista ja riippuvat heijastavista pinnoista. Vastaavia heijastuksia saa aikaan myös voimakkaassa auringonvalossa.
Kävelyreitinvarrelta voi ilmeisesti nopeuden perusteeella bongata mielenkiintoisimmat datapisteet. Oletko tutkinut kännykkäsi etäisyysmittarin keskivirheitä? Itse huomasin puolimaratonilla, että mittarin heitto ei ole tasaista, mutta parinkymmenen kilometrin jälkeen se asettui reilun kymmenen prosentin tietämille.
En ole kännykän virheitä laskenut. Vaikea uskoa että siinä mitään suurta heittoa on, kartalla ainakin reitti osuu kutakuinkin oikeaan kohtaan. Silloin kun kännykällä on hyvä yhteys satelliitteihin, virhe on kai metrin luokkaa. Laksennallista virhettä varmaan tulee siitä että haahuilen kadun puolelta toiselle sen sijaan että kävelisin suoraan niinkuin reitityspalvelu olettaisi. Maratonissa tosin luulisi että olisit aika suoraan pyrkinyt juoksemaan.
Mä veikkaisin, että mittavirhe tulee siitä, että gps mittaa pisteitä ja niiden kautta kulkevan viivan olkoon pisteet kuinka absurdeja tahansa. Kun kännykällä (Sports Trackerillä) zoomaa oikein lähelle huomaa, että gps:n pisteet sijoittuvat kutakuinkin tasasesti molemmin puolin kuljettua reittiä kymmenisen metriä sivuun.
Kai siinä on jokin algoritmi, joka tasoittaa kuljettua reittiä järkevämmäksi, mutta heittoa siihen tulee silti.
Lähetä kommentti