Syyskuu on EKP:n tilasto-osastolla ilmeisesti team-building sesonkia. Viime viikolla me mentiin koko tilastoväen kanssa laivamatkalle Mainille ja tänään ja huomenna olen jossain hotellissa osaston kanssa pohtimassa tuottavuuden mittaamista ja palkitsemista, tai jotain vastaavaa (tai siis huomenna, kirjoitan tätä maanantaina).
Laivareissu oli mukava. Olen pitkään haaveillut sellaisesta. Olen keräillyt esitteitä, joita Riikka heitti säännöllisin väliajoin roskiin. Ihan hyvä, yksi reissu kyllä riitti. Sää oli oikein loistava, melkein kolmekymmentä astetta ja aurinkoa. Tällä viikolla on ollut jo paljon kylmempi ja sateisempi.
Siirrytään laivaan. Wikinger 1 oli suomalaisia viikinki-laivoja huomattavasti pienempi.
Frankfurtin pilvenpiirtäjät jäävät taakse.
Ilmassa roikkuvan vaijerin avulla liikkuva lossi oli jännittävä tuttavuus. En ainakaan muista nähneeni tällaista aiemmin. Purjeveneilijä ei tuollaista arvosta, mutta joessa ehkä vedenalainen vaijeri ei ole riittävän stabiili?
Matkanvarrella oli runsaasti sulkuja. Vaikka niiden toimintaperiaate olisi kuinka yksinkertainen ja tuttu, niin onhan ne oikeasti aina supermielenkiintoisia.
Matkalla juotiin muutama lasillinen olutta tai viiniä ja syötiin yllättävän heikkolaatuinen buffet-päivällinen. Määränpäässä oli pikainen tutustuminen paikalliseen linnaan (niin pikainen että kaksi osallistujaa ei ehtinyt takaisin laivaan—he pääsivät kuitenkin junalla mukavasti takaisin Frankfurttiin, jopa ennen laivaa). Linna (tai kartano?) oli ihan sympaattinen. Alunperin kai 1300-luvulla rakennettu, mutta sittemmin uudelleenrakennettu 1800-luvulla ja tulipalon jäljiltä uudestaan 1980-luvulla. Toisen maailmansodan aikana arvokas irtaimisto vietiin linnasta turvaan. Tämän jäljiltä irtaimisto on Hessenin osavaltion ja linna Taunuksen kaupungin omaisuutta. Jostain mystisestä syystä nämä instanssit eivät ole onnistuneet sopimaan irtaimiston säilyttämisestä linnassa. Joten seinät olivat täynnä suuria kehyksiä, joiden sisällä oli jokin huomattavasti pienempi, hiukan alkuperäistä maalausta muistuttava, teos. Eli siis käytännössä tämä talo on 80-luvulla rakennettu ja sen sisällä oleva irtaimistokin on muualta haalittua. Säälittävin oli ehkä huone jonka vanhoja silkkisiä tapetteja matkaopas kehui kovasti, kunnes joutui toteamaan että nykyään tapetti on ihan tavallista paperia. Jotenkin surullista, mutta toisaalta sympaattista.
1980-luvun tulipalo johtui siitä, että sodan jälkeisen asuntopulan seurauksena talossa asui lapsiperhe yläkerrassa ja alakerrassa toimi postin jakelukeskus. Perheen poika varasti alakerran postista kirjeen (ilmeisesti toivoen siellä olevan rahaa), mutta kun kirjekuoressa ei ollut rahaa, hän pettyneenä poltti sen. Ja talo paloi. Ilmeisesti siis sodanjälkeinen asuntopula jatkui akuuttina 1984 saakka? Tai Saksassakin osataan pitää kiinni saavutetuista eduista. Kaupungin vuokrakämppä linnassa on varmaankin sellainen etu josta ei mielellään luovu.
Oikein mukava reissu. Nyt on tosiaan toinen, siitä enemmän joskus tulevaisuudessa.
4 kommenttia:
Kun käytiin firman virkistysmatkalla Pietarissa, kävimme Catherine Palacessa. Kuulemma natsit tuhosivat palatsin lähes täysin toisessa maailmansodassa ja esim. kuuluisa Amber Room tyhjennettiin ja siirrettiin Saksaan. Joskus 70-luvulla palatsi rakennettiin uudestaan. Oppaiden mukaan se todennäköisesti näytti aikoinaan suunnilleen samalta. Onhan se ihan hieno nyt, mutta siis 80-luvulla rakennettu sekin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Amber_Room
http://en.wikipedia.org/wiki/Catherine_Palace
Ja olikohan se Raumalla missä oli se hieno kävelyreitti jonka kohokohdat oli tyyliin "tämän talon kohdalla olleessa talossa kävi Jean Sibelius vuonna silloinjasilloin". Nähtävyydet on kiehtovia. Etenkin ne joissa ei ole mitään nähtävää vaan kaikki on kuviteltava itse.
Mutta jokiristeily on varmasti leppoisa tapa viettää aikaa yhdessä. Kukaan ei pääse karkuun, joskin näköjään teillä kaksi onnistui siinäkin.
Se oli Uusikaupunki, ei Rauma. Rauman vanhat talot ovat edelleen olemassa, ja niissä on korkeintaan kylttejä, joiden mukaan "tämän talon rakensi merikapteeni se-ja-se". En muuten muista, että olisimme tunnistaneet ensimmäistäkään niistä vanhanajan julkkiksista, jotka olivat joskus asuneet niissä entisissä Uudenkaupungin taloissa. Sai siis käyttää omaa mielikuvitusta paitsi kuvittelemaan ne talot, myös niissä majailleet ihmiset. Hauska kävelyreitti kaiken kaikkiaan.
Minäkin haluaisin joskus tehdä tuollaisen jokiristeilyn. Ne näyttivät houkuttelevilta.
Ai niin olikin. Siksi se on Uusi kaupunki ja Rauma on vanha kaupunki.
Lähetä kommentti