Kymmenen tunnin yöunien jälkeen valuimme hotellin ravintolan aamiaisbuffetille. Kuitin mukaan kyseessä oli “american breakfast”, mutta se vaikutti enemmän intialais-britti fuusiolta. Paahtoleipää, kana-makkaraa, tuoretta mango- ja ananasmehua, jne. Yhtään muffinia, vohvelia, bagelia tai muutakaan jenkki-safkaa en nähnyt. Tai no, ehkä se corn flakes edusti amerikkalaisuutta. Ihan hyvää, saatiin syötyä.
Ravintolassa oli meidän lisäksi myös muutamia muita turisteja. Jotenkin rauhoittavaa nähdä, että tässä maassa on lisäksemme muitakin ulkomaalaisia.
Lähdimme kuskin kyydissä turistikierrokselle:
Hawal Mahal – viisikerroksinen, mutta vain yhden huoneen syvyinen talo, josta haaremin jäsenet saattoivat seurata kadun tapahtumia huomaamatta. Tänne ei menty sisälle, vaikka se olisi ilmeisesti mahdollista.
Amber Fort – joku linnoitus. Vietimme täällä reilun tunnin ihastelemassa kauniita seiniä.
Jal Mahal – palatsi, jota käytettiin ankkametsästykseen. Monsuuni-aikaan vesi ympäröi sen täysin.
Jantar Mantar – puisto täynnä astronomiavehkeitä. Sähköisestä oppaasta huolimatta vehkeiden käyttötapa jäi meille hämärän peittoon.
City Palace – maharajan nykyinen palatsi, jonka etupiha toimii museona. Kiva paikka!
Temppeli – Joku temppeli. Ei menty sisälle, kun käsitettiin kuskin puheista ettei ehdi/saa. Ilmeisesti oltaisiin kuitenkin voitu mennä. Toinen kerta.
Välissä syötiin hyvä lounas. Nyt syötiin hotellissa iltaruoka. Taas hyvää.
Huomenna on aikainen herätys ja lähtö kohti Agraa ja Taj Mahalia kello 4.30. Hui!
5 kommenttia:
Ymmärrän tunteen että haluaa nähdä muita länsimaalaisia!! Nyt vaan on niin off-season että siksi on väljää.
Lohduttavaa ettei edes selostuksen kanssa Jantar mantarin astronomian ihmeet auenneet. Me ei ymmärretty niistä muuta kuin että on saatu ihan vaan kellokin hämmästyttävän suureksi.
... mutta siitä jättimäisestä aurinkokellosta näkikin ajan 5 sekunnin tarkkuudella.
Kahden sekunnin tarkkuudella! Älä aliarvioi aurinkokellojen tarkkuutta.
Ihmeellisiä rakennuksia! Minäkin ymmärrän että on huojentavaa nähdä muita ulkomaalaisia. Kyllä niitä on ihan riittämiin, mutta paikallista populaa (ja aluetta!!) on niin paljon että turistit katoaa massaan.
Onneksi oli muuten "amerikkalainen" aamiainen, eikä mikään perinteinen. Intialainen aamiainen on asia, mitä en usko että ikinä osaisin syödä aamulla.
Lähetä kommentti