tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kesäsarja “Öko” 2/n: Hiukkaspäästöt

Ilkka: Saksassa on useita kaupunkeja joissa keskusta on määritelty Umwelt-alueeksi, joiden sisälle saa ajaa vain autolla jonka hiukkaspäästöt ovat pienet. Frankfurtin keskusta on yksi tällainen alue, eli kaupunkiin ei ole asiaa millä tahansa autoromulla. Rajoitus koskee myös turisteja, eli Suomesta Frankfurttiin ajavan pitää pysähtyä matkanvarrella hakemaan ympäristötarra.

image 

Autoihin voi katsastuksen tai huollon yhteydessä hankkia ympäristötarran, jonka väri riippuu hiukkaspäästöjen määrästä. Värejä on kolme: punainen, keltainen ja vihreä. Osa autoista saastuttaa niin paljon ettei saa mitään näistä. Silloin se pitää kai myydä jollekin maalaiselle jolla ei ole asiaa kaupunkiin.

image

Tällä hetkellä myös punaisella tarralla saa tulla keskustaan, mutta rajaa nostetaan parin vuoden välein. Jossain vaiheessa vain vihreät autot ovat sallittuja, joka näköhavaintojen perusteella rajaa ihan järkevänkin näköisiä autoja ulkopuolelle.

Nerokas keksintö saksalaisilta! Hiukkaspäästöthän ovat ongelma nimenomaan kaupungeissa. On paljon tehokkaampaa rajoittaa hiukkaspäästöjä kaupungeissa kun tiukentaa kansallisia rajoituksia.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Kesäsarja “Öko” 1/n: Vesimittari

Olen Hesarista oppinut että kesäisin kuuluu olla sarjoja, kuten “Missä sauna on?” tai “Palautuspullojen jännittävä elämä”. Nämä sarjat koostuvat käsittääkseni useista artikkeleista, joiden yhdistävänä tekijänä on sama aihepiiri ja ettei mikään niistä ainakaan yksinään ylittäisi uutiskynnystä. Joka tapauksessa tällaisia sarjoja kuuluu kunnioitettavissa julkaisussa olla, joten luonnollisesti Ilkka Frankfurtissa noudattaa tätä hienoa perinnettä. Eli siis nyt alkaa Öko-, eli suomeksi Eko-, sarja.

Ensimmäisenä aiheena on vesimittari. Tässä asunnossa on huoneistokohtainen vesimittari. Se on ovelasti sijoitettu kylppäriin, vessanpöntön viereen, mistä sen taatusti näkee joka päivä. Eli tahtomattaankin joutuu seuraamaan omaa vedenkulutusta.

1.6 kun tänne muutettiin, mittari näytti 666,6 kuutiometriä.

010620093836

Nyt, 25.6, mittari näyttää 671,2 kuutiometriä.

ABCD0015

Eli me ollaan käytetty 4,6 kuutiometriä vettä 25 päivässä. Eli me käytetään vesijohtovettä keskimäärin 92 litraa per henkilö per päivä. Motivan mukaan suomalaiset käyttävät keskimäärin 155 litraa päivässä, josta tosin on 20 litraa pyykinpesu varten. Mutta silti ollaan siis selvästi keskiarvon alapuolella. Tavoitetaso on 130 litraa, eli vaikka ottaa huomioon pyykinpesun, me ollaan 18 litraa tavoitetasonkin alapuolella!

En ole varma, kun Suomessa meillä ei ollut vesimittaria, mutta luulen että olen aina aikaisemmin ollut keskiarvoa suurempi veden kuluttaja. Nautin pitkistä suihkuista aamulla. Mutta tämä vesimittari muistuttaa jatkuvasti vedenkulutuksesta, ja sen takia pidän nykyään suihkua aina puolella teholla.

Periaatteessa me maksetaan vedestä, mutta en tiedä mitä se maksaa enkä ole yhtään laskua vielä nähnyt. Eli en usko että kyseessä on taloudellinen insentiivi. Asioiden mittaaminen itsessään vaikuttaa käytökseen. Samalla tavalla kun askelmittari lisää kävelyä, vedenkulutusmittari vähentää veden käyttöä.

Hieno Öko-teko Saksalta!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kävelyä

Riikka: Frankfurt on sen verran kompakti paikka, että kävellä voi kaikkiin oleellisiin paikkoihin (ainakin siis meidän kotoa). Kävelenkin usein Ilkan töiden lähelle syömään lounasta yhdessä Ilkan kanssa. Se on mukavaa, koska tulee liikuttua, nähtyä ihmisiä ja saa hetken hengähdyksen gradun teosta. Ainoa kävelijää kiusaava tekijä on yksityisautojen ylivalta. Ilmeisen huolella kaikki liikennevalot ovat suunniteltu niin, että autoilla on optimaalista. Kävelijä saa odottaa joka valon vaihtumista piinaavan pitkiä hetkiä. Sitä on kuitenkin painotettava, että täällä on Helsinkiin verrattuna aivan toisella tavalla laitettu kävelijäalueita, jonne sitten autot eivät pääse lainkaan. Onkin helpompi hengittää, kun kävelee näitä kauppakatuja pitkin, vaikka reitti pitenisikin.

Päätimme viime sunnuntaina lähteä pikkuiselle kävelylle tavoitteena nautiskella jätskit matkan varrella. Näytin ensin Ilkalle paikan, jossa hän ei vielä ollut käynyt (lähellä oleva paikallinen ympyrätalo) ja päädyimme siten kävelemään Mainin rantaa pitkin pois päin keskustasta. Emme kumpikaan ollut siellä ollut, joten kaikki edessä oli tuntematonta. Löysimme hauskan Mainin rantaa mukailevan puiston, joka oli täyttynyt lähinnä lenkkeilijöistä. Kävelimme puistoa yhä pidemmälle ja pidemmälle, koska ikään kuin etsimme vielä sitä jäätelöä ja toisaalta uteliaisuuden takia emme malttaneet kääntyä takaisin. Vastaan tulikin pari ravintola/hotellikeskittymää. Jatkoimme edelleen kävelyä periaatteella: “koska olemme nyt näin pitkälle tulleet niin katsotaan nyt samalla mitä edestä löytyy”. No eipä sieltä kummoistakaan sitten löytynyt muutama tyhjä jalkapallokenttä ja kanava. Uhkaavan tummat pilvet tosin tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.. ja niinhän siinä sitten kävi, että jäimme ukkosmyrskyn alle ja kastuimme aivan likomäriksi kävellessämme pitkää puistotietä takaisin kotiin.

ABCD0007

Eipä se haitannut, oikeastaan on aika vapauttavaa kastua täysin (varsinkin kun oli menossa kotiinpäin). Sitä paitsi teekupponen ja kuivat verkkarit tuntuvat paljon suloisemmalta,kun ensin kastuu täysin.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Pesula

Ilkka: Yleisön pyynnöstä mentiin tänään pesulaan. Se oli ihan kiva, juuri sellainen kun voisi kuvitella. Paljon pesukoneita, jonkun verran asiakkaita, kuivauskoneita, ym. Pesu maksoi kolme ja puoli euroa per koneellinen. Kuivauksessa tosin säästettiin ja tuotiin vaatteet kuivumaan kotiin (euron säästö!), vaan lakanat kuivattiin koneellisesti. Kai se säästää ympäristöäkin.

Huomattavasti kiinnostavampaa on tämä animaatio joka on kuvattu samassa pesulassa:

http://www.sightseeker.de/index.php?id=30&show=20641

Riikka löysi sen netistä kun haki tietoa siitä pesulasta.

Widsets ja hakukoneet

Ilkka: [Tämä teksti on vahvasti nörtti-kategoriassa, eikä esimerkiksi isovanhempien tarvitse tätä edes yrittää ymmärtää.]

Suuressa viisaudessaan Nokia lopetti Widsets -palvelun samalla kun lanseerasi OVI kaupan. Virallisesti Widsets "integroitiin" OVIin, mutta kun OVI kaupasta ei löydy mitään Widsetsin tyyppistä niin olisi ehkä rehellisempää myöntää että Widsets on lopetettu.

Tämä on hyvin valitettavaa, Widsets oli hyvä palvelu enkä ole löytänyt sille sopivaa korvaajaa, mutta asia ei sinänsä liity tämän blogin varsinaiseen teemaan. Kirjoitan siitä nyt kuitenkin, kun olen huomannut että tänne eksyy paljon Widsetsiä ihmetteleviä ihmisiä.

Blogissa on statcounter, jonka avulla kuka vaan voi seurata tilastotietoja blogin lukijoista: miltä nettisivulta he tulevat, mitä selainta käyttävät, mistä ovat, yms. Sieltä voi seurata myös millä hakusanoilla tänne löydetään hakukoneilla. Sieltä huomasin että tänne on eksynyt neljätoista ihmistä jotka ovat etsineet tietoa Widsetsistä, hakusanoilla "widsets takaisin", "widsets lopetettu", "widsets korvaaja", ym. Selvästi on muitakin jotka kaipaavat Widsetsiä. Jos joku tietää jonkun sopivan korvaajan, voisi jättää tähän kommenttina vinkin. Siitä hyötyy minun lisäkseni ehkä myös nämä satunnaiset googlettajat.

Muita hakusanoja joilla tänne on löydetty:

vesijohtovesi frankfurtissa
sisäänrakennettu modeemi
sää frankfurtissa
pesula
isic kortti
internetyhteys sim
handkäse mit musik
Euroopan keskuspankki lakko
akuutti allergia kohtaus

Näistä osa varmaan löysi etsimänsä (esimerkiksi "vesijohtovesi" kirjoitukseni oli varmaan hyödyllinen), mutta ainakin tuo "akuuttia allergia kohtausta" selvittävä joutui pettymään. Ylivoimaisesti suosituin hakusana on kuitenkin "ilkka frankfurtissa". Ilmeisesti blogilla on aktiivilukijoita jotka tulevat tänne aina googlen kautta. Mielenkiintoista kyllä, kaikki jotka ovat tulleet hakokoneen kautta ovat käyttäneet Googlea. Selaimien osalta tilanne on paljon sekavampi, kaikki viisi yleisintä selainta (IE, Firefox, Chrome, Opera, Safari) ovat edustettuina. Hyvin jännää.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Juhannus 2

Ilkka: Tuo ensimmäinen juhannus-blogiteksti oli kännykällä kirjoitettu ja lähetetty, eikä se ole ihan täydellinen kuvaus viikonlopun tapahtumista. Twitter päivityksistä on voinut lukea mietteitä ja kuvauksia jo viikonlopun aikana, mutta tässä kirjoituksessa tuon hiukan lihaa niiden Twitter-luiden ympärille.

Juhannus ei ole EKP:n tunnustama juhla, joten perjantaina oli normaalityöpäivä. Lähdin kuitenkin töistä juhannuksen kunniaksi jo puolikuudelta, puoli tuntia normaalia aikaisemmin. Kun en ollut muistanut antaa Riikalle tarpeeksi talousrahaa (Nordean kortilla nostot on maksullisia, joten Riikan kannattaa siirtää rahat minun tilille josta voin nostaa ne ilmaiseksi Deutsche Bank –kortillani ja antaa Riikalle), meidän piti käydä kaupassa ennen juhlinnan alkua. Kaupasta haettiin tarvittavat juhannusherkut: kuohuviiniä, olutta, mansikoita, Appenzeller-juustoa, “grilli”-ruokaa, omenvaviiniä, yms. Näiden eväiden turvin päästiin aloittamaan juhannuksenvietto jo ennen seitsemää paikallista aikaa, vain hiukan sen jälkeen kun Suomen lipun päivän liputuksen olisi pitänyt alkaa.

Pienen mansikka-alkupalan jälkeen otettiin muutamat oluet mukaan ja haettiin Kebab-ravintolasta dönerit ja siirryttiin Mainin rantaan nauttimaan auringosta.

Sää oli hyvä, ainakin verrattuna Suomen juhannukseen (muiden kommenteista päätellen). Varsinaista juhannustunelmaa ei tosin oikein tullut, kun kukaan muu ei ymmärtänyt sitä juhlia. Saksassa kun tätä juhlaa ei oikeastaan tunneta. Juhannus on ilmeisesti puhtaasti pohjoismainen harrastus.

ABCD0012

Tämä kuva otettiin rannasta. Taustalla näkyvä jättimäinen torni on rumuudessaan mielenkiintoinen. Se luo jännittävän kontrastin sen edessä olevan roomalais-tyylisen kirjaston kanssa.

Perjantaina ei paljon muuta sitten tehtykään. Syötiin ja juotiin vähän lisää, ja kierrettiin asuntomme ympärillä olevassa Ebbelwoi viertelissä aistimassa tunnelmaa (oli taas vaihteeksi polttariporukoita liikenteessä), mutta baarin meno tai muutenkaan pidempi valvominen ei houkuttanut.

Lauantaina oli viikonlopun kohokohta, Schweizer Strassefest, Sachsenhausenin kesän tärkein katujuhla. Tuttuun tapaan siellä oli runsaasti ruoka- ja juomakojuja, ihmisiä ja iloista mieltä. Sääkin suosi: muutamaa lyhyttä sadekuuroa lukuun ottamatta sää oli kuivaa ja tarpeeksi lämmintä.

ABCD0015

Mikään hellesää ei tosin ollut, kuvat on lavastettu siinä mielessä että Riikka otti takin pois kuvaa varten.

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, oli Audi ilmeisesti sponssanut näitä juhlia. Iltapäivällä kadun läpi kulki paraati, jossa suurinta roolia edustivat erilaiset Audit.

ABCD0019

Ilmeisesti näihin autoihin pääsi matkustajaksi voittamalla arvonnan (tai ehkä ostamalla auton?). Joka tapauksessa alueen läpi meni ainakin tusinan verran Audeja joiden matkustajat vilkuttivat innostuneina kummastelevalle yleisölle, istuivat noloina ikkunat kiinni tai jotain siltä väliltä. Outo ilmestys joka tapauksessa.

Toki paratiin kuului myös muita. Lähinnä Meksiko-aiheisia tanssijoita. Lisäksi tämä karvainen asia. Sen symboliikka ei avautunut meille.

ABCD0001

Kuten näissä tapahtumissa kuuluu, me luonnollisesti syötiin hyvin. Herkullisia minidonitseja ja tällainen jättimäinen lihavarras:

ABCD0004 

Lihakoju mainosti myyvänsä kaupungin pisimpiä vartaita, eikä meillä ole syytä epäillä väitteen todenperäisyyttä.

Muutamia tunteja kierrettyämme kävimme kotona lepäämässä. Parin tunnin päivälevon jälkeen lähdettiin samaan osoitteeseen uudestaan, tällä kertaa tavoitteena löytää muut harjoittelijat. Ne löytyivätkin yllättävän helposti, vaikka tässä vaiheessa iltaa juhlissa oli jo ruuhkaksi asti ihmisiä.

Katujuhlista jatkettiin jonkun tyypin synttäreille. Tämä oli jo ainakin toinen kerta kun me mennään jonkun käytännössä tuntemattoman jampan synttäreille. Joku tuntee päivänsankarin sen verran hyvin että on saanut kuulla missä ja koska juhlat on, ilmoittaa juhlista muille ja sitten kaikki menevät sinne. Onneksi nämä juhlat ovat aina baareissa, niin voi teeskennellä olevansa siellä muuten vaan eikä tarvitse paljastaa olevansa kutsumaton vieras.

Nämä juhlat olivat idässä, autokauppa-alueella. Yökerho oli näppärästi sijoitettu Honda-kaupan yläkertaan. En tiedä minkä takia, en ymmärrä miksi Honda haluaisi baarin autokauppansa yläkertaan. Baarin alakerrassa oli vartija varmistamassa ettei vieraat sotke autoja. Hyvin omituinen ratkaisu. Baari oli loppuen lopuksi ihan tyydyttävä: musiikki ei ollut niin kovalla etteikö voisi jutella, yläkerrassa oli vapaita sohvia, ei ollut sisäänpääsymaksua tai pakollista narikkaa ja olut maksoi vain kolme euroa. Ihan hyvä paikka. Eli baari ei ollut oleellisesti huonompi paikka istua kuin oma koti. Suurena plussana se että vaikuttaa olevansa sosiaalinen, vaikkei menekään tanssilattialle ihmismassojen sekaan vellomaan.

Kotimatkalla baarista näkyi tämä älytön Hummeri-limusiini:

ABCD0014

Harvinaisen mauttoman näköinen asia.

Ennen kotiin menoa käytiin toisessa naapuri-Kebabilassa. Meidän perus-Kebabillan myyjä on ylitsevuotavan ystävällinen, innostuu aina kun ymmärtää meidän (=Riikan) saksaa. Tämä myyjä oli hyvin erilainen. Kun me tilattiin dönerit, se paheksui kovaan ääneen miten on “töitä, töitä, aina vaan töitä”, joka vaikutti hiukan oudolta, etenkin kun ravintola näytti siltä ettei siellä muita asiakkaita ole vähään aikaan käynyt. Tuli jotenkin syyllinen olo, mutta kai se mies piti ravintolaansa auki lähinnä siinä toivossa että joku (kuten me) tultaisiin ostamaan jotain. Samalla kun mies teki meidän ruuat se siivosi pois esillä olevat tuotteet—ehkä se oli nukahtanut ja ravintolan olisi pitänyt olla jo suljettu tunteja aikaisemmin. Oli miten oli, ruoka oli ihan hyvää. Hyvä päätös juhannukselle.

Ei tämä elämääni paras juhannus ollut, mutta ihan hauska kumminkin.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Juhannus

Ilkka:

Ollaan juhannuksen kunniaksi Schweizer Straßefestissä. Ilmeisesti Audi sponssaa?

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Juhlan pilkahduksia

Riikka: Aurinko lämmittää ja katselen Mainin yli vastarannalle; taas pystytetään telttakojuja. Täällä siis ilmeisen tosissaan otetaan kesäkaudesta kaikki irti. Joka viikko nostetaan ruokakojut pystyyn jonnekin. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on ainakin Mainin ranta ja tapahtuma joku yritysten välinen juoksumittelö (JPMorgan Chase Corporate Challenge). Ilmeisesti nämä kojut ovat yritysten pystyttämiä promo-tarkoituksessa. Vielä ei niissä näy ihmisiä, mutta illalla lienee tapahtuma iloillimmillaan. Itse juoksu alkaa 19.30 Ilkan työpaikan lähettyviltä ja eri yritysten joukkueet juoksevat 5,6 kilometriä kaupungin halki. Mutta mistään pikkutapahtumasta ei olekaan kyse, ilmeisesti n. 100 000 katselijaa odotetaan seuramaan juoksua! (Hih, Ikean joukkueen sinikeltapaitaiset edustajat tulivat juuri viereeni kastamaan jalkansa veteen:)

Lauantainahan onkin sitten suomessa juhannus; makkaraa ja olutta kuluu. Täällä ei perjantai tietenkään ole vapaa, mutta lauantaina pääsemme mekin nauttimaan makkara+olut yhdistelmästä. Silloin on kaupunginosamme, Sachsenhausenin, kyläjuhla; Schweizer Straßenfest. Ohjelmakuvaus lupaa ainakin herkkuja ja musiikkia kaduntäydeltä. Tämä onkin elämäni ensimmäinen juhannus kaupunkiolosuhteissa. Rantasaunomista on kyllä ikävä, se on myönnettävä, mutta ei tämä todella vaikuta lainkaan hassummalta idealta viettää kesälauantai, vaikka juhannus jääkin väliin. Ja mitä nyt olen facebook-statuksista observoinut, Suomessa saadaan nauttia juhannusta lokakuuhenkisessä säässä ja uudet perunatkin meinaa loppua kaupoista(!).

Tapahtumia on erityisen paljon (Ilkan mentorin mukaan), koska Frankfurt on yhdistelmä eri kyliä, ja jokaisella kylällä on oltava omat pirskeensä. Se on hyvä, sillä pienetkin häppeningit piristävät fiilistä, vaikka eivät nämä päivät täällä nyt vielä ainakaan niin kovin arkiselta pakerrukselta tunnukaan.

Ilkka: Kun tulin töistä nämä juoksijat olivat ryhmittyneet Eurotheumin ympärille:

ABCD0006

Pikaisesti laskettuna niitä oli tosiaan vajaa sata tuhatta (rintalappujen numeroiden jakauman perusteella ainakin). Pääsin kuitenkin kotiin, ihmismassat oli aidattu jalkakäytävän ulkopuolelle.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Pyykit

Ilkka: Tämä on sarjaa “niin arkinen ettei voi kiinnostaa ketään”, mutta kirjoitan nyt kumminkin kun kommentoijat väittävät näistä pitävän.

Meillä on korttelin päässä itsepalvelupesula, mutta emme ole sitä vielä käyttäneet. Me suunniteltiin menevämme eilen, mutta se onkin suljettu sunnuntaisin (Lonely Planetin mukaan, paikan päälle ei menty asiaa toteamaan). Kun itsepalvelupesulassa pitää olla paikan päällä valvomassa vaatteita, on sinne vähän tylsä mennä yksin. Niinpä Riikka päätti pestä vaatteita nyrkkipyykillä. Riikka innostui niin että vaateita kertyi pari muovipussillista ja näytti jo siltä että pitää mennä pesulaan niitä kuivaamaan, mutta sitten keksittiin että nehän voi ripustaa kuivumaan. Asunnossa ei ole pyykkitelinettä, mutta henkareita on sitäkin enemmän.

ABCD0013

Jee! Arkinen ongelma ratkaistu. Kiinnostaako muka jotain?

Riikka: Se on tähän vielä todettava, että esiäitieni pisteet nousivat, kun rutistin pyykkiä kuivaksi. Uh, hidasta&raskasta hommaa!!

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Heidelberg

Ilkka: Kokeilen nyt tällaista live-bloggausta, eli päivitän tänne päivänmittaan lisää tekstiä.

(kello 9:03) Nyt ollaan lähdössä Heidelbergiin. Darmstadt reissusta viisastuneina meillä on nyt optimaaliset liput. Meillä on Schönes-Wochenende (iloinen viikonloppu) liput, 37 eurolla viiden hengen ryhmä voi matkustaa koko päivän tavallisilla (ei nopeilla IC ja ICE) junilla. Frankfurtin päärautatieasemalta ostettiin tandoorikana wrappi ja tuoretta appelsiinimehua. Kummatkin olivat pettymyksiä, vetinen wrap ja kitkerä mehu. Mutta se on ehkä vaan hyvä, Heidelberg vaikuttaa suhteessa paremmalta? Sää on hyvä ja ollaan junassa matkalla Heidelbergiin!

(kello 12:15) Saavuttiin Heidelbergiin. Kroisantti kahvien jälkeen lähdettiin tepastelemaan kohti Heidelberg Schlossia (linna) kohti. Oikein hauskan näköinen linna. Mark Twain kommentoi sitä näin:

...Out of a billowy upheaval of vivid green foliage ...rises the huge ruin of Heidelberg Castle, with empty window arches, ivy-mailed battlements, moldering towers—the Lear of inanimate nature—deserted, discrowned, beaten by the storms, but royal still, and beautiful.

ABCD0016

Heidelbergissä on ilmeisesti Euroopan pisin kävelykatu. En tiedä onko oikeasti pisin, mutta ainakin se on riittävän pitkä. Kaupunki säästyi toisesta maailman sodasta vähin vaurioin, jonka takia Yhdysvallat perusti tänne sotilastukikohdan. Kaupungin 120,000 asukkaasta käsittääkseni 30,000 on opiskelijoita ja 30,000 amerikkalaisia.

ABCD0002 nidonta

(Kello 14:38)

ABCD0019 ABCD0006 

Nyt ollaan taas kaupungissa. Oli ihan kiva linna.

Riikkaa harmittaa kun nörtteilen kokoajan, mutta pitää tällaistakin kerran kokeilla. Kun on kerran niin näppärä miniläppäri.

ABCD0007

(kello 17:44) Aktiivisen kiertelyn jälkeen siirryttiin Starbucksiin lepäämään. Turistina toiminen on raskasta.

Kuva 002

Seuraavaksi lähdetään joen toiselle puolelle, sieltä pitäisi olla hienot näköalat joen yli Heidelbergin vanhaan keskustaan ja linnalle. Vielä viimeinen kuva linnasta:

ABCD0004 nidonta

(Kello 19:29)

Joen toisella puolella kiivettiin Philosopherswegille, filosofin polulle, nimetty ilmeisesti Hegelin kunniaksi joka siellä inspiroitui. Sinne kiivettiin tällaista kapeata kiemurtelevaa vallihautaa ylös.

ABCD0011

Sieltä oli oikein kivat näkymät:

ABCD0003 nidonta ABCD0009

Nyt on pakolliset turistirysät nähty. Kello on puoli kahdeksan, junat kulkevat tunnin välein melkein puoleen yöhön saakka. Voi rauhassa istuskella kaupungilla ja lepuuttaa väsyneitä jalkoja. Yliopistokaupunkina täällä pitäisi olla hyvä baarivalikoima, Lonely Planetkin kehui pub-crawl mahdollisuuksia. Toistaiseksi ei näytä kovin erityiseltä, suuri osa pubien asiakkaista on keski-ikäisiä (tai huomattavasti sitä vanhempia) turisteja. Saa nyt nähdä miten kaupungin atmosfääri muuttuu illan mittaan.

Olen nyt laittanut kännykän offline-tilaan, eli Google Maps sijaintini ei nyt päivity. Kartassa näkyy sijainti kolme tuntia sitten Alte Brücken kupeessa. Kartalla paikka näyttää erehdyttävästi Frankfurtin kodiltamme, mutta sitä se ei kuitenkaan ole.

(kello 21:36) Iltaa kohti kansa on nuorentunut ja meno villiintynyt. Ei tämä nyt miltään opiskelijakaupungilta erityisemmin näytä, mutta voi tietysti olla että ne on kaikki kesällä muualla. Ihan hauska paikka.

Kuva0113

Täällä on paljon koiria. Saksalaiset (ja täkäläiset jenkit) kulkevat koiriensa kanssa täällä kaikkialle. Koiria tuodaan baareihinkin, ja joissain baareissa on tarjolla juomaa myös koirille.

ABCD0003

Voi tosin olla että tämä karvainen ystävä ei pubien ruuhkasta pidä. Beagleja näkyy Frankfurtissa, mutta ne on sellaisia joilla on luonnottoman pitkät raajat. Toista tämänlaista ei ole täällä näkynyt.

 Kuva0066

(kello 23:16) Nyt ollaan junassa. Oli tarkoitus mennä 22:20 junalla, mutta myöhästyttiin vähän niin lähdetään vasta 23:25. Ei se mitään, ehti syödä hampurilaisen ja suklaamuffinin. Nyt on ihan hyvä mieli.

Heidelberg on oikein kiva kaupunki. Sopiva päivämatkakohteeksi, en tiedä olisiko siellä useammaksi päiväksi mielekästä tekemistä. Baareissa olisi voinut varmasti notkua pidempäänkin, mutta luulen että me nähtiin päivänäkemiset aika kattavasti.

“Blogs and kisses!”

ABCD0004

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Ryanair

Olen nyt ruvennut selvittämään lentoja Suomeen. Elämä olisi helpompaa jos näitä halpalentoyhtiöitä ei olisi ollenkaan. Ryanair lentää Frankfurtista Suomeen, Tampereen kentälle. Mainostavat lentolipun hinnaksi 3,79€. Siinä on aika paljon eroa Finnairin 98 euron lippuihin. Ero kavenee kun ottaa huomioon verot ja varausmaksut, jotka nostavat Ryanair lipun 27 euroon. Matkalaukusta saa maksaa kympin lisämaksua, eli yhteensä 37 euroa Ryanairin pussiin. Lisäksi, kun Ryanair lentää Hahnin kentältä Tampereelle tulee kummassakin päässä noin neljäntoista euron matkat kentän ja kaupungin välillä. Silti hintaeroa on vielä 33 euroa.

Tämän pitäisi olla loistava uutinen, voin säästää melkein 70 euroa normaali hintoihin verrattuna! Mutta jostain syystä koko ajatus on epämiellyttävä. En oikein tiedä miksi, sehän on vaan hyvä että yhtiö harrastaa hintadiskriminaatiota. En minä halua maksaa siitä että koneessa saa pahaa ruokaa, mieluummin säästän ne kymmenen euroa ja syön kentällä parempaa ruokaa halvemmalla. Mutta nyt kun on relevantti vaihtoehto jossa voisin kivasti säästää rahaa, niin en sitä halua käyttää. Omituista.

Kai siinä on se että ihminen kokee monta pientä maksua ikävämmäksi kun yhden ison. Jotenkin pitäisi tajuta ettei sillä ole väliä kuinka monesta osatekijästä hinta muodostuu, vain lopullisella summalla on varsinaisesti merkitystä.

Toki on myös se, että Ryanairillä matka kestää vähän pidempään, muttei ero ole kuin muutamia tunteja ja sen voi varmaan nipistää työajasta. Eikä minun aika nyt varmaan niin arvokasta ole, etteikö kolmen kympin säästön takia voisi pari tuntia pidempään istua junassa.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Vesi

Ilkka: Meidän talossa vesijohtovesi on oudon makuista. Ei se suoranaisesti pahaa ole, eikä taatusti mitenkään epäterveellistä, mutta maku on hiukan outo. Deragissa vesi maistui paljon paremmalta, niin vika ei varmaankaan ole Frankfurtin vesilaitoksessa vaan tämän talon putkistossa. Voi olla ettei täällä ole tehty kunnollista putkiremonttia sotien jälkeen. No, joka tapauksessa ollaan sen takia ruvettu ostamaan pullovettä juomavedeksi. Lähikaupasta saa puolitoista litraa 19 sentillä (plus n. 25 senttiä panttia). Hinta on sen verran matala, ettei ole minkäänlaista taloudellista insentiiviä juoda pahaa vettä (tai ostaa suodatinta—halvimmat ovat pari kymppiä, enkä usko että me sataa pulloa tulla ostamaan). Lähinnä veden ostaminen on vaivalloista, kun pitää kantaa painavat vesipullot kotiin ja viedä tyhjät takaisin kauppaan. Suomen hyvä vesijohtovesi on sellainen rikkaus, jota ei oikein osaa arvostaa tarpeeksi ennen kun asuu paikassa jossa sitä ei ole.

(Toim. huom.: Nämä pari viimeistä tekstiä ovat olleet aika tyhjänpäiväisiä, josta lukijoille pahoittelut. Ei vaan ole ollut mitään erityistä inspiraatiota, mutten ole halunnut blogia kokonaan kuitenkaan hylätä.)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Autoja

Ilkka: Täällä on hävyttömän paljon hienoja autoja. En nyt mitään tilastoja ole hakenut, mutta se pistää silmään vaikken mikään auto-tietäjä ole. Esimerkiksi Porscheja on nyt matkalla töistä joelle näkynyt 10 (on toki muitakin hienoja autoja, mutta Porsche on helppo jopa minun tunnistaa ja laskea). Eli kymmenessä minuutissa yhtä monta Porschea. Omituista. Suomessa niitä näkee ehkä kerran päivässä.

Ei sinänsä yllättävää, on tietysti monta syytä minkä takia täkäläinen autokanta on hienoa: Suomeen verrattuna matala autovero (tai jopa subventaatiot nyt elvytystoimena), pankkiirien korkeat palkat, vahva autokulttuuri, nopeusrajoitusten puute moottoriteillä, jne.

Silti, jännää.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Viikonlopun tunnelmaa; Darmstadt

Riikka: Ilkan mentori ehdotteli viime viikolla Ilkalle erinäköisiä potentiaalisia retkikohteita lähellä ja kauempanakin. Lauantain tyydyimme kuitenkin Frankfurtin tarjontaan, joka osoittautui oikein mukavaksi. Ostettuamme uuden paistinpannun Galleria Kaufhofista hengähdimme Konstablerwachen torilla. Mutta emme suinkaan torikahvilla vaan toriomenaviinillä. Siinä missä suomalaisella torilla on torikahvila, on saksalaisella torilla toriviinilä. Kojut ja niiden auringonvarjot olivat niin kiinni toisissaan, että sateesta huolimatta pysyimme kuivina. Hyvin lauantaimainen kokemus.

ABCD0014

Tässä soitan Apfelweinin ääreltä isälle 65-vee onnittelupuhelun.

Sunnuntaina päätimme sitten lähteä mentorin ehdottamaan Darmstadtiin. Darmstadt on 140 000 asukkaan erittäin vanha kaupunki puolentunnin S-bahn matkan päässä. Luvassa oli lähinnä hienoja Jugend-rakennuksia. Saavuimme puolen päivän aikaan perille ja lähdimme ilman karttaa suunnistamaan kohti näkemisen arvoisia paikkoja.

Varsin tylsän kävelyn päätteeksi saavuimme vihdoin Luisenplatzille, jossa kohtasimme minimaalisen hollantilaishenkisen torin. Istahdimme tietenkin heti aloillemme ja Ilkka sai nauttia olusensa kengänmuotoisesta lasista.

ABCD0011 

Kuva0093

Matkaevääksi oli ostettava (!) 200g Goudaa.

Tästä lähdimme umpimähkään kävelemään kohti art Nouveau –aarteita, Mathildenhöheä. Kävi kuitenkin niin, että hetken käveltyämme alkoi sataa sen verran rankasti, että oli aivan pakko mennä syömään. Istahdimme hyvin Saksantuoksuiseen ravintolaan, jossa joimme paikan itse tekemää olutta ja söimme ribsejä ja schnitzeliä. Niin suolaista, että olutkin maistui raikkaalta!

Kuva0099 ABCD0014

Ruualla luimme wikitravelista, että ekstaasi-huume on kehitelty Darmstadtissa.

Mathildenhöhe oli aivan viehättävä paikka. Mäellä oleva art Nouveau rakennus on vanha taitelijoiden paikka. Sateen tauottua kiertelimme ja ihastelimme hyvin hienoja rakennuksia ja taideyksityiskohtia.ABCD0018

Päärakennuksessa on vaihtuva taidenäyttely. Torni on nimeltään Hochzeitsturm.

Kuvan ulkopuolella, oikealla on ortodoksikirkko, joka rakennettin Venäjän viimeinen tsaarin, Nikolai II:n yksityiskappeliksi. Nikolai II:n vaimo Keisarinna Aleksandra Fjodorovna oli syntyjään Hessen-Darmstadtin prinsessa.

Muuta näkymää alueella:

ABCD0017 Kuva0102 Kuva0106 Kuva0110 

Minä olin erityisen innoissani rakennuksista ja taiteesta!

Kotimatkalla päätimmekin jäädä vasta Hauptbahnhofilla pois, jotta voisin ostaa jonkun englanninkielisen lehden. En ollutkaan vielä käynyt Frankfurtin jättimäisellä juna-asemalla. Kävelimme kotiin vielä Euroopan keskuspankin ohi:

ABCD0020

Nyt virkeänä uuteen viikkoon!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Turnfest

Ilkka: Jossain aiemmassa blogi-kirjoituksessa taidettiin jo mainita että täällä on nyt Turnfest-voimistelutapahtuma. Meille on edelleen hiukan hämärän peitossa mikä tämä tapahtuma varsinaisesti on. Kaupungilla on näkynyt paljon turistiporukoita joilla on identtiset urheiluseura puvut, mutta nämä porukat ovat järjestään olleet keski-iän turvallisesti ohittaneita, korkeintaan entisiä voimistelijoita. Ehkä voimistelijoiden vanhempia? En oikeastaan tiedä mitä tällaisissa tapahtumissa on, tämä on kai enemmän messu kuin kilpailu. Turnfestin nettisivujen mukaan odotettiin 100000 kävijää joille järjestettiin 1000 tapahtumaa. Valtaosa on tietenkin messuhallilla, mutta joen varressakin on jotain esityksiä ollut. Perjantaina me käytiin katsomassa tapahtuman loppuhuipennus Mainin rannalla.

050620093871

Muiden harjoittelijoiden kanssa sovittiin tapaaminen illaksi keskustassa olevaan Tequila-baariin. Riikka tapasi nyt ensimmäistä kertaa tätä harjoittelijaporukkaa. Se oli ihan hauskaa, puhuttiin mukavia muutaman italialaisen, englantilaisen ja puolalaisen kanssa. Sieltä jatkettiin muutaman sangrian jälkeen joen rantaan katsomaan ilotulitusta.

4743_209886815391_676445391_7212845_3029965_n

Joen rannassa oli paljon väkeä ihastelemassa Turnfestin lopun kunniaksi järjestettyä laser-ilotulitusta.

 060620093882 060620093898

Laserit ei nyt näissä kuvissa kovin hyvin näy, mutta niitä käytettiin ihan kekseliäästi. Joessa oli suuret suihkulähteet, joiden vedessä valo näky hyvin. Niihin heijastettiin voimistelijoiden siluetteja ja muuta liikkuvaa kuvaa. Nämä valot olivat aika näyttäviä, mutta räjähteiden osalta nämä tulitukset jäivät kyllä Helsingin ilotulituksen SM-kisoille kakkosiksi. Tämä valojen käyttö vaikuttaa järkevältä, sillä saa tuotua substanssia esitykseen ilman että ilma täyttyy savusta.

 060620093941

Ilotulitteiden jälkeen me lähdettiin kotia kohti. Matkan varrella kokeiltiin kolmatta kertaa naapuruston ravintolatarjontaa (ensimmäinen oli pizza ja toinen sushi). Viereisestä korttelista löytyi herkullista kebabia: iso döner kebab kolmella eurolla. Oikein hyvää!

Näkymiä kotoa

Ilkka: Asuntomme on vanhalla alueella, elävän kävelykadun varressa. Alue on hyvin kaunista. Tässä kuvassa piti kai alunperin olla puluja, mutta niitä ei sitten osunutkaan kuvaan. Mutta siitä tuli silti oikein kuvauksellinen. Tämä on makuuhuoneemme kattoikkunasta otettu (avaamatta ikkunaa, pulujen pelossa sitä ei uskalla tehdä).

040620093864

Vaikka Kallion asuntommekaan ei ihan hiljaisella sivukadulla ole, on tämä kuitenkin paljon elävämpää aluetta. Miellyttävällä tavalla, ei niinkään örveltäviä denoja, vaan iloisia ihmisiä. On täällä toki humalaisiakin. Eilen illalla Saksan elävä polttariperinne muistutti itsestään. Allamme kokoontui pari-kolme eri polttariporukkaa, jotka eivät ilmeisesti olleet keksineet muuta ohjelmaa kuin juomisen ja hoilottamisen. Täällä on paljon polttariväkeä, ensimmäistä kertaa kun olin tällä kadulla ravintolassa, ohitsemme käveli kolme eri porukkaa. Ikkunat pitävät kuitenkin suurimmat melut ulkopuolella, ja makuuhuoneemme on neljännessä kerroksessa minne ihan kaikki äänet ei kantaudu.

ABCD0010

Pidän tästä alueesta.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Pesula

Blogin lukijoita on varmasti jo pitkään askarruttanut miten pesen ja silitän paitani. Deragissa tein sen itse pyykkituvassa, mutta olen nyt siirtynyt pesulan asiakaaksi. Työmatkani varrella, Eurotowerissa, on pesula. Paidan pesu ja silitys maksaa euron. Paidat saa jätettyä sinne näppärästi työmatkalla ja muutaman päivän päästä ne voi noutaa kotimatkalla. Aika näppärää. Näillä hinnoilla ei kannata yrittää opetella optimaalista paidan silitystekniikkaa.
Suomessa vastaava palvelu maksaa ilmeisesti kolme-neljä kertaa enemmän (paidan pesetys maksaa 2,80€ Töölöläisessä pikkupesulassa ja 4,10€ SOL Pesulapalvelussa).
Miten ihmeessä?

Suojassa siipien alla

pulu s, ark Taube (f; die ~n)

ABCD0003

Riikka: Meillä on kotieläimiä. Suorastaan kotieläinyhdyskunta. Katollamme, suoraan sänkymme yläpuolella asuu ja elää puluyhteiskunta. Pulut ovat yllättävän kovaäänisiä. Kun on kotona voi koko ajan kuulla pientä nakuttelua ja koputtelua. Välillä ääni on niin kova, että hätkähtää ja luulee naapurin tulleen kylään, mutta se onkin Herr Taube vain. Pulut eivät ilmeisesti ole kovinkaan sulavaliikkeisiä, sillä aina kun pulu liihottaa katolla, se tömähtää ja räpiköi hirveästi. Surkastuneet laskutelineet?

Näillä uusilla ystävillämme on kuherruskausi. Koko ajan voi kuulla khrurr-khrurr. En kyllä tiedä onko kyseessä kausi vai kuhertavatko nämä vuodet läpeensä. Ikkunasta voi seurata tyttölintujen liehittelyä. Poikapulut röyhentävät niskavillansa ja kuhertavat. Vielä ei ole näkynyt tästä vaikuttunutta tyttöpulua, vaan nämä vaan kääntävät selän, ovat nokka pystyssä ja näyttävät ylimielisiltä.

Pulut tietenkin myös sotkevat kaikki paikat ja kattoikkunamme onkin hyvin hyvin likainen. Silti olemme tyytyväisiä, että katollamme häärii juuri puluja eikä esimerkiksi rottia. Mielikuva rotasta on likaisempi kuin mielikuva pulun saastaisuudesta, vaikka todellisuus on todennäköisesti toinen.

Pulut istuskelevat  kernaasti myös ikkunakukkalaatikoissa ja koputtavat nokalla ikkunaan. Herr Schiller antoi tärkeän kukkienkastelupestin. Kukkia on kasteltava kolme kertaa viikossa ja jokaiselle kukalle annetaan eine ganze Kanne. Kukkien kastelu alkaa pulujen häätämisellä koputtelemalla ikkunaan, koska en lainkaan halua näitä urbaaneja elukoita sisälle!

Siinä se, pulut voivat ollotella katolla ja me heiltä suojassa katon alla. Grosse Rittergassella säilyy rauha.