Näytetään tekstit, joissa on tunniste hotelli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hotelli. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. toukokuuta 2009

Kaksoissaranallinen ikkuna - katso kuvat!

Hotellihuoneen ikkuna kääntyy kahteen suuntaan! Tajusin sen nyt, kun minulla oli ikkuna auki ja ukkosmyrsky satoi sisään. Siivoojat jättävät ikkunan aina auki (jos sitä ei tajua sulkea niin yöllä voi tulla kylmä), mutta niiden pitää tietysti tehdä se niin ettei sada sisään. Kun tutkin ikkunaa hetken niin paljastui että ikkunan voi avata kahteen eri suuntaan. Vasemmanpuolisessa kuvassa voi sataa sisään, mutta oikeanpuolisessa asunto jää kuivaksi kovemmallakin sateella.

ABCD0004 ABCD0006

Kaikennäköistä ne insinöörit keksivät! Voi tietysti olla että jollekin tämmöinen innovaatio on entuudestaan tuttu, mutta minuun tämä teki vaikutuksen.

Tällaisten hienojen kuvareportaasien julkaisukynnys on nyt laskenut ratkaisevan alas, kun sain tietokoneen bluetooth adapterin hankittua. Kuvien siirtäminen menee nyt muutamaa nappia painamalla, ilman epätoivoista USB-piuhan etsintää.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Siivooja

Asun hotellissa, joten luonnollisesti huoneessa käy siivoja. Ei tosin päivittäin, mutta kuitenkin kaksi kertaa viikossa. En tiedä minä päivinä. Enkä ole ihan varma mitä siivoojan kuuluu tehdä. Koko systeemi on outo.

Kun en tiedä koska siivoja tulee, en voi valmistautua siihen mitenkään. Siivoojia vartenhan kuuluisi siivota, tai ainakin laittaa vaihdettavat pyyhkeet lattialle. Kun ei tiedä koska siivooja tulee, ei uskalla heittää pyyhkeitä laittaa vaihdettavaksi ollenkaan. Eihän niitä turhan takia halua lattialla säilyttää. Ilmeisesti niitä vaihdetaan silti, tuntuvat ainakin ihan puhtailta. Siivoojan toimenpiteet ovat nähdäkseni täysin satunnaisia. Viime perjantaina siivooja ei tehnyt mitään muuta kuin viikkasi pyyhkeet ja taitteli vessapaperin. Silloin sänkyä ei pedattu eikä astioita tiskattu. Voi tietysti olla että lattia imuroitiin, mutta lattialla olevia tavaroita ei tarkoitusta varten ainakaan siirretty. Tänään oli sänky pedattuna ja astiat tiskattuna, mutta vessapaperia ei oltu taiteltu. Hyvin jännää. Viime viikolla siivooja jätti minulle kaksi astiapyyhettä, tänään taas molemmat oli poissa. Onneksi sentään tiskasi, niin en niitä pyyhkeitä heti tarvitse.

Mutta vaatteita siiivojat ei pese. Se pitää tehdä itse. Ostin nyt tarkoitusta varten kymmenellä eurolla pesukonepoletteja; niillä saa käytettyä pesukonetta kahdesti ja kuivauskonetta kerran. Kohtuuttoman hintaista, mutta ei tässä oikein vaihtoehtoja ole, kun en suunnittele kuljettavani likaisia sukkia ympäri kaupunkia säästöjen toivossa.

No joo. Aika ankea kotiapulaistarina verrattuna Tamil Nadun tarjontaan. Mutta ei täällä tämän jännempää ole, ja palautteen mukaan pitäisi jotain raapustaa päivittäin.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Televisio

Olen yleensä sitä mieltä että CNN International on aivan loistava tapa käyttää illat hotelleissa, mutta pidemmän päälle se on aika rasittava kanava. On paljon toistoa, aivan liian paljon mainoksia, ja tolkuttomasti erilaisia “Inside Africa” sarjoja jossa pällistellään joko kärsiviä lapsia tai ihmeellisiä menestystarinoita. Joka tapauksessa sellaista pinnallista eksotiikan ihmettelyä ettei sitä ainakaan useampaa jaksoa halua nähdä.

Onneksi hotelli tarjoaa vaihtoehtoja. Englanniksi löytyy myös Bloomberg (lähinnä eri vauhtia skrollaavia osakursseja – hyvin ahdistava kanava), BBC World (lukuunottamatta omia “Incredible India” sarjojaan, yleensä katsottavissa) ja CNBC (sama vika kuin Bloomberg). Lisäksi hotelli tarjoaa Premiere Movie kanavan, joka näyttää uusia elokuvia alkuperäiskielellä.

Leffavalikoima on laadukas: Four Christmases, Pride and Glory, Inkheart, The Curious Case of Benjamin Button, Body of Lies ja He’s Just Not That into You. Kun tutkin näitä toukokuun alussa, huomasin että sama leffa tulee monta kertaa päivässä, mutta ajattelin että se on vain näppärää, niin voi katsoa siihen aikaan kun itselleen sopii. Mutta leffat ei vaihdukaan esimerkiksi viikottain, vaan kanava pyörittää koko kuukauden pelkästään näitä kuutta leffaa. Eli leffa per viisi päivää. Uutta ohjelmaa keskimäärin reilu parikymmentä minuuttia päivässä. Loput uusintoja. Eiliseltä.

Olen nyt flunssaisena kotona, niin ajattelin katsoa leffaa. Ainakin tämä He’s Just Not That into You on surkea, jopa minun mittapuulla. Benjamin Buttonin olen jo nähnyt, osittain kahdesti. Eli neljä leffaa jäljellä.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Vielä ruuasta


Tämä on se hotellin tarjoama ruokaohjekirja. Tässä tapauksessa kirjaa ei todellakaan pidä arvioida kannen perusteella, vihko on oikeasti ihan järkevän oloinen. En tosin osta (sen voisi ostaa omaksi viiden euron hintaan), mutta käytän kuitenkin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Hotellin kuohuviinitarjoilu

Tänään hotelli järjesti kuohuviinitarjoilun kaikille vieraille. Aika hauska idea, näitä on ilmeisesti kahden viikon välein. Tosin jostain syystä tapahtuma ei ollut mikään yleisömenestys. Yhteensä ehkä kymmenen ihmistä, joista valtaosa jo valmiiksi tuttuja. Ilmeisesti suurin osa ei jaksa toista kertaa osallistua. En kyllä ymmärrä miksi. Vaikka sitä taatusti tutustuu jossain vaiheessa muihin, jolloin ei tarvitse tällaista organisoitua sosiaalista tapahtumaa, niin onhan se nyt silti näppärämpi käydä juomassa ilmaiset skumpat/appelsiinmehut ja syömässä pretselit hotellin respassa kun lähteä jonnekin kauas.

No, joka tapauksessa ihan kiva.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Uudet yhteystiedot

Sain tänään saksalaisen SIM kortin kännykkään Blau.de –operaattorilta. Eli nyt minulla on saksalainen numero. Suomalainen sim-kortti on nyt matkalompakossa turvassa (mainitsin sijainnin tässä vain jotta on joku toivo löytää se tulevaisuudessa), eli siihen numeroon en vastaa enkä viestejäkään lue kuin korkeintaan satunnaisesti.

Saksalainen puhelinnumeroni on:
01578-4911986
eli maakoodin kanssa:
+49 1578-4911986

Siihen saa ihan vapaasti soittaa tai lähettää tekstiviestejä, minulle vastaanottaminen tai vastaaminen ei pitäisi maksaa mitään. Soittajalle ulkomaiseen kännykkänumeroon soittaminen tietysti maksaa, Elisan verkossa kai 55 senttiä per minuutti. Ajattelin asentaa Skypen kännykkään, kuhan datapaketin tilaus menee läpi, niin voin itsekin soittaa kohtuuhinnalla ulkomaille. Sitten voi toki Skype-käyttäjät soittaa siihen ilmaiseksi.

Osoite on 31.5.2009 saakka:
Ilkka Kaukoranta
Room 228, c/o DERAG HOTEL AND LIVING
Großer Hasenpfad 141-145
Frankfurt am Main, Hessen 60598
Saksa

Ja 1.6 alkaen:
Ilkka Kaukoranta
Große Rittergasse 73
Frankfurt am Main, Hessen 60594
Saksa

Kuhan nyt saisi vielä saksalaisen pankkitilin avattua, niin nämä pakolliset alkuaskareet on kai suurin piirtein tehty.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Vuokralle

Olin alunperinkin suunnitellut muuttavani vuokra-asuntoon ensimmäisen kuukauden jälkeen. Riikka on tulossa kesä-heinäkuuksi Frankfurttiin, jolloin hotellissa asuminen olisi hyvin kallista, kun olisi pitänyt maksaa erotus yhden ja kahden hengen huoneiden välillä. Vuokra-asuminen houkuttelee muutenkin. Kun asuu hotellissa ei oikein pääse maahan sisään. Etenkin kun hotelli on suhteellisen kaukana kaikesta (10 min kävely lähimpiin paikkoihin), en usko että täältä jaksaisi työpäivän jälkeen lähteä koskaan minnekään. Jos olisi Saksassa expattina ansaitsemassa suuret rahat, se ei tietysti haittaa. Hotellissa on helppoa asua, niin että voi rauhassa keskittyä töihin ja rahan tekoon. Kun olen täällä myös tutustuakseni Saksaan, ei hotelliin linnoittautuminen ole tarkoituksenmukaista. EKP kompensoi vuokraa 750 euroon saakka, jolloin vuokralla asuminen on taloudellisestikin realistista.

Saksan vuokramarkkinat on jokseenkin outoja. Suurin outous on että kalustamattomat asunnot ovat oikeasti täysin tyhjiä. Vuokralaisen pitäisi hankkia kaikki, keittiökaapeista alkaen. Eli on selvää että pitää vuokrata kalustettu asunto. Ennen lähtöä olin netistä löytänyt muutaman välittäjän sivun, josta löytyi kiinnostavia, budjettiin sopivia asuntoja. Jossain vaiheessa tajusin että Saksassa on käytäntönä että vuokralainen maksaa kiinteistövälittäjänpalkkion, jolloin on periaatteessa suuri insentiivi etsiä asunto jolla ei ole välittäjää. On kuitenkin joitain nettisivuja joilla vuokranantajat mainostavat asuntojaan ilman välittäjää, ja EKP:n intrasta löytyy jonkun verran ilmoituksia. Niistä ei kuitenkaan oikein löytynyt mitään kiinnostavaa. Kaikki olivat joko liian kalliita, liian kaukana tai jotenkin muuten epäkelpoja.

Välittäjän sivuilla kummitteli täydellisen näköinen asunto. Rupesin laskemaan että välityspalkkio, 90% kuukausivuokrasta, ei ole aivan kohtuuttoman paljon kun sen jakaa asumiskuukausien määärälle. Ja toisaalta, kokonaishinnan kannalta ei pitäisi kai talousteorian mukaan olla väliä sillä, kuka välityspalkkion maksaa. Ihan niin kuin verotuksen kohtaannon kannalta ei ole väliä, verotetaanko työnantajaa vai työntekijää, välityspalkkion todellinen kohtaanto ei pitäisi riippua siitä kuka sen maksaa. Jos välitettyjen asuntojen mukana tulee välityspalkkio joka vastaa 10-20% kokonaisvuokrasta, niin vuokrien pitäisi kai vastaavasti olla alhaisempia kuin asunnoissa joista ei tarvitse maksaa välityspalkkiota. Olettaen toimivat markkinat, välittäjiä käytetään vain jos sen tuomat kokonaishyödyt kummallekin osapuolelle (turva, helppous, ajansäästö, jne.) ovat vähintään yhtä suuret kuin välityspalkkio. Eli välityspalkkion maksaminen on rationalisoitavissa talousteorialla, ja toisaalta se on siedettävän suuruinen. Joten hain välittäjän kautta asuntoa.

Torstaina menin töiden jälkeen asuntonäyttöön. Tapasin Herr Schillerin asunnon ulkopuolella ja hyvin nopeasti kävi ilmi että meidän välillä oli huomattava kielimuuri. Sen oleellisin vaikutus oli se, että Schiller esitteli ensin väärän asunnon. Ihmettelin kyllä hiukan miten asunto oli niin paljon suurempi kun miltä se oli kuvissa näyttänyt, ja miten siellä oli nyt sauna yläkerrassa, mutta ajattelin että kai se on mahdollista että kuvat hämäävät ja siellä on tehty remonttia. Kun varmistelin että hinta oli nettisivuilla lukenut 750€, kävi ilmi että oltiin väärässä asunnossa, vaikkakin oikeassa talossa. Oikea asunto oli myös oikein viihtyisän näköinen, vaikka siellä oli nykyisen vuokralaisen sotkut ja vaikutti edellisen jälkeen hiukan pieneltä. Lopuksi annoin puhelinnumeroni ja sovittiin että jotain tapahtuu puolenpäivän aikaan perjantaina.

En oikein tiedä mitä me oltiin sovittu, mutta perjantaina englantiapuhuvat välittäjät ottivat yhteyttä. Sain vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi, ja siitä englanninkielisen käännöksen. Viikonlopun aikana postitan sen Schillerille, joka postittaa minulle oman kopioni takaisin. Ilmeisesti 1.6.2009 alkaen olen vuokra-asunnon onnellinen haltija.

Alla asuntoilmoituksesta lainattuja kuvia asunnosta ja lähialueesta. (Näiden kuvien löytäminen edellytti suurta internet-salapoliisityötä, kun ilmoitus oli tietysti poistettu netistä heti kun vuokrasopimusta ruvettiin tekemään.) Klikkaamalla alla olevaa kuvaa pitäisi siirtyä Picasa-galleriaan jossa on enemmän kuvia.

Ja alla ilmakuvakartta. Ylin tappi on työpaikkani, keskimmäinen vuokra-asunto, ja alin hotelli. Vuokraa-asunto on parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä EKP:stä, ja aivan joen tuntumassa. Hotelli on maanpäällisen rautatien eteläpuolella. Frankfurtissa paikallisjunat ovat maan alla kaupungissa, eli maanpäällisiä ratoja voidaan kai pitää kaupunkimaisen asutuksen rajana.

Kartan kuva

perjantai 8. toukokuuta 2009

Hotelli

Lähden kyllä perjantain viettoon, mutta tapaaminen on vasta puoli kymmeneltä, niin ehtii hyvin rustata pikaisen blogi-merkinnän.

Asun Derag Hotel and Living -nimisessä hotellissa. Tämä on ihan kelvollinen hotelli, muttei mitenkään idyllinen tai erityinen. Huonenessa on pari pöytää, sänky ja minikeittiö. Alla muutama kuva.

Tästä näkyy huoneen ikkunasta avautuva näkymä. Taustalla näkyy Mainhanttanin pilvenpiirtäjiä, mutta näkee myös että hotelli on pientalo alueella. Tämä on kai sellaista tiivistä pientaloaluetta mitä Helsinkiinkin yritetään puuhata. Ihan kaunista seutua, mutta ehkä turhan suburbiaa mun makuun.



Tässä näkymä ikkunalta sisäänpäin. On sänky, telkkari, ruokapöytä, ja perällä näkyy käytävän päässä huoneen peliovi, joka kaiketi luo illuusion suuremmasta tilasta. Käytävällä on myös keittiö tilat, jotka näkyvät paremmin seuraavasta kuvasta.




Tässä näkyy huoneen keitttiö. Eli siis kaksi levyä ja lavuaari. Laskutilaa ei ole käytännössä ollenkaan, joka rajoittaa toimintaa aika paljon. Kyllä siinä on silti ruuat tehnyt, mutta pidemmän päälle kaipaisin kyllä oikeata keittiötä.


Tässä vielä näkymä ikkunalle päin. Ikkunan vieressä on työpöytä, jonka ääressä tätäkin blogimerkintää rustaan.


Ihan kiva hotelli. Langaton netti on aivan kohtuuttoman hintaista (16 euroa päivä, 150 euroa kuukausi) ja kylppärin automaattinen tuuletusjärjestelmä on älyttömän kovaääninen. Ei juuri muuta valittamista.

Tarkoitus on joka tapauksessa muuttaa täältä vuokra-asuntoon kuun vaihteessa. Siitä enemmän myöhemmässä merkinnässä.

Päivitys 9.5.2009, 9:13

Alla on satelliitti- ja ilmakuva hotellista.

Kartan kuva

Kartan kuva

torstai 7. toukokuuta 2009

Hesari aamiaispöytään

Miniläppärin huonopuoli on näytön pienuus. Esimerkiksi Hesarin digilehden näköispainoksen aukeama näkymässä ei edes otsikoita juuri erota. Kun aamiaispöydässä ei sivujen skrollaaminen ylös-alas tule oikein kysymykseen, niin tilanne vaikutti hälyttävältä. Mutta ei hätää--miniläppärin hienot ominaisuudet pelastavat aamut!

Näytön saa käännettyä 90 astetta. Kun näyttö on käännetty ja tietokone pystyasennossa, lopputuloksena on suurin piirtein Hesarin sivun muotoinen näyttö (kts. kuva). Kun digilehden laittaa aukeamanäkymän sijasta sivunäkymään, niin pienimmätkin otsikot näkyvät hyvin. Juttujen lukeminen vaatii zoomaamista, eli tarkkuustyötä, mutta lehden voi ainakin selata nappia painamalla. Melkein helpompaa kuin paperilehden kanssa!

Hiiren hankinta on kyllä suunnitteilla, koska touchpad-hiiren käyttö on hyvin hankalaa kun näyttö on eripäin kuin hiiri. Pitää jotenkin tottua siihen että hiiri liikkuu 90 astetta eri suuntaan kun mihin sormella liikuttaa. 

(pahoittelut näistä nörtti-jutuista, ne ehkä varmaan kaikkia ihan hirveän paljon kiinnosta)

Kuvassa näkyy myös minun aamiaiseni. Eli Dr. Oetker mysliä ja teetä maidolla. Aika eksoottista.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Ensimmäinen blogi merkintä

En ole blogia ennen kirjoittanut, enkä oikein tiedä miten se pitäisi tehdä. Ainakin näin alkuun kirjoitan päiväkirjamaisesti, koska se on helppoa. Voi olla että jonkun näkökulmasta tämä alun arkeen totuttelu on kiinnostavaakin. Joka tapauksessa pyrin näin totuttelemaan blogin kirjoittamiseen, ja sitä kautta ehkä jossain vaiheessa keksin minkälaisista asioista kannattaa kirjoittaa. Mutta tässä vaiheessa lähden oletuksesta että määrä korvaa laadun. 

Lento Frankfurttiin oli tänään aamulla, lähtö 8:20 Suomen aikaa. Lentokentällä tuli ongelmia matkalaukkujen painon kanssa, mutta sain karsittua epäolennaisuuksia (kilon verran henkareita, parit kengät, ym.) ja annettua ne Riikalle kotiin vietäviksi. Varsinainen lento oli miellyttävä ja sain luettua sunnuntai Hesarinkin. Frankfurtin kenttä oli jo tuttu, ja pääsin junalla sujuvasti hotellin läheisyyteen. Tietokoneella olevien ohjeiden avulla (ja siis ilman kännykän GPSää, jota en sikahintaisen roaming-datan takia voi vielä käyttää) löysin hotellille ongelmitta ja sain huoneen avaimen heti.

Hotellin internet yhteys oli aivan kohtuuttoman hintainen (4 euroa tunti, 13 euroa päivä), joten kirjoitan tätäkin nyt offline-tilassa. Ostin kuitenkin tunnin verran nettiä, ja päästiin Riikan kanssa testaamaan Skypen videopuhelu ominaisuuksia. Hyvin toimi! Katsastin hotellin fasiliteetit, ja totesin pyykkituvan ja kuntosalin tyydyttäviksi. Sauna on auki vain iltaisin, niin sinne en päässyt käymään. Kokonaisuudessaan ihan miellyttävän oloinen paikka. Kyllä täällä kuukauden asuu.

Neljän aikaan lähin tutkimaan lähiympäristöä ja etsimään ruokaa. Lähtiessäni rupesi vähän tihkuttamaan, mutta päätin että kesä kuivaa minkä kastelee (täällä on 20 astetta lämmintä). Pian tihku muuttui ukkoskuuroksi, ja kastuin kivasti. Löysin ostarin, mutta paljastui että ravintola tarjoaa ruokaa vasta viiden jälkeen. Ei muuta kuin takaisin huoneeseen märkänä, ja parin tunnin päästä toinen yritys. Tällä kertaa en edes kastunut, ja sain oikein hyvää curry kanaa läheisessä thai-ravintolassa. Hotellihuoneessa on kyllä keittiö, mutta nyt sunnuntaina ei ruokakaupat ainakaan täällä lähiössä ole auki. Mutta vastaisuudessa pyrin kyllä tekemään ruokaakin.

Hotelli on pientaloalueella, mutta aika lähellä keskustaa. Metrolle on kymmenen minuutin kävely ja siitä aikataulun mukaan kahden tai kolmen minuutin matka keskustaan (ja siis EKP:lle), niin yhteensä tulee ilmeisesti vartin matka suuntaansa. Eli ei tämä ihan periferiassa ole, mutta sen verran kuitenkin, ettei todellakaan ole mitään kivijalkakauppoja lähellä. Ehkä vähän niin kuin jos Helsingissä Haaga olisi Sörnäisten kohdalla?

Hyvä fiilis kokonaisuudessaan, odotan tulevia päiviä. Huomenna menenkin sitten jo töihin ihmettelemään. No, eipä tällä erää muuta.