Paketti tuli!

Sain muutama päivä sitten paksun kirjekuoren Suomesta. Sieltä löytyi Tiede-lehti, Hesarin kuukausiliite, Vene-lehti ja Ylioppilaslehti. Suurkiitos siitä Riikalle ja Antille!

Mukavaa vaihtelua saada lukea fyysisiä suomenkielisiä lehtiä.

Hintaerot ja halpa työvoima

Ukki kyseli löytyykö minulta selitystä pesuloiden hintaerolle. Mitään faktatietoa minulla ei asiasta ole, mutta ainahan voi spekuloida.

Keksin kaksi potentiaalista selittäjää: matalat palkat ja tiivis kaupunkirakenne.

Täällä on ilmeisesti halvempaa työvoimaa kuin Suomessa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että McDonaldsissakin tarjottimet jätetään telineeseen josta työntekijä sitten lajittelee roskat roskikseen. Suomessa roskien lajittelun suhteen on itsepalvelu ainakin pika- ja opiskelijaruokaloissa. En usko että täkäläiset arvostavat tätä lajittelupalvelua sen enempää kuin suomalaisetkaan (saksalaisethan normaalisti kierrättävät innokkaasti, eli roskien lajittelu ei ole vierasta), jolloin ainoaksi selitykseksi jää se, että täällä sellaisen palvelun voi tarjota halvemmalla. Tässä taulukko vuoden 2004 matalapalkkaisista töistä:

Voisin veikata että toi “wachmann” on pesulatyöntekijä, joka ilmeisesti tienaa noin viisi euroa. Suomessa palkka on varmaan tuplasti korkeampi.

No joo, en minä voi jäädä veikkailujen varaan Suomen osalta. Olen kuitenkin ollut yksityisen sektorin palkkatilastoissa töissäkin, jos on tilaisuus sellaisia käyttää niin kai se pitää tehdä.

Tilastojen mukaan viime vuonna “Pesu-, valkaisu- ja värjäyskoneiden hoitajat” tienasivat Suomessa 10,33 euroa tunnissa. Se on ilmeisesti huomattavasti enemmän kuin Saksassa, vaikka en tuota epämääräistä taulukkoa tarkempaa tietoa löytänytkään. Saksan tilastokeskuksen nettisivut on harvinaisen sekavat, ei sieltä mitään löydä. Palkkojen sivukulut on varmaan samaa luokkaa molemmissa.

Eli korkeammat (matalat) palkat Suomessa selittää osan hintaerosta.

Osa varmaan selittyy tehokkaammalla kaupunkirakenteella. Minun käyttämässäni pesulassa tuntuu työntekijällä olevan aina jotain tekemistä. Joko siellä on valmiiksi joku asiakas, tai sitten se häärää jotain vaatteiden kanssa. Sama koskee muitakin palveluliikkeitä: parturissa, ravintoloissa, take-away ruokapaikoissa, jne. tuntuu kaikissa riittävän asiakkaita niin paljon ettei myyjille jää luppoaikaa. Frankfurtissa on paljon väkeä pienellä alueella, etenkin liikekeskuksessa työpäivisin, jolloin palvelu voidaan organisoida tehokkaasti. Take-away paikasta kun osti leipää, yksi rahasti, toinen viipaloi täytteitä, kolmas täytti leipiä ja neljäs grillasi niitä. Toiminta on tehokasta kun jokainen voi keskittyä omaan työhönsä. Pienemmällä asiakasvirralla henkilökunnan tehokkuus laskisi, hinnat nousisi ja sitä kautta asiakasvirta pienenisi entisestään.

Eli täällä on työvoima halpaa ja tiiviin kaupunkirakenteen ansiosta työn tuottavuus korkeampaa. Ehkä.

Syksy tulee

Täällä on ilmat viilentynyt ja päivät lyhentynyt. Ei täällä nyt mitään lunta tai muuta älytöntä ole, mutta selviä syksyn merkkejä on. Ilmeisesti lämpötila vaihtelee nollan ja kymmenen asteen välillä. En kyllä olisi ihan niin kylmiksi öitä veikannut, mutta kai se on uskottava. Takki on jo todellakin tarpeen töihin kävellessä. Laitoin eilen lämmityksenkin päälle kotona.

Pitkään en raaskinut laittaa lämmitystä, tämä on niin iso asunto yhdelle hengelle ja täällä taitaa olla suora sähkölämmitys. Sitä paitsi täällä etelässä pitäisi olla lämmin. Enkä edes vietä kotona kovin paljoa aikaa, senkin lähinnä peittojen alla, ja peittojen alla ei haittaa että ulkopuolella on kylmä. Sohva on niin epämukava että hereilläoloajastakin iso osa kuluu sängyssä ihan jo ergonomisista syistä, eli en ole siellä pelkästään kylmyyttä paossa.

Nyt tällä viikolla on kuitenkin tullut raja vastaan. Tietysti jos vuorokauden keskilämpötila on alle kymmenen astetta, niin se on ihan loogistakin. Viimeinen niitti oli kun tajusin etten ole tällä viikolla kertaakaan ehtinyt syödä aamiaista kotona. Väsyneenä ei millään halua tulla lämpimien peittojen alta kylmyyteen, niin olen torkkunut puolituntia ja ostanut matkanvarrelta aamiaiseksi kroisantin tai töistä leivän tai jogurtin.

Nyt on lämmitys. Ehkä huomenaamuna saan itseni houkuteltua peittojen välistä aamiaispöytään.

Verhot kiinni kahdelta

Olen tottunut täällä kaikenlaisiin rutiineihin. Esimerkiksi työhuoneeni sälekaihtimet menevät kiinni joka päivä tasan kello kaksi. Talossa on automaattinen ilmastointi-verho-valot järjestelmä, joka ilmeisesti pyrkii säästämään energiaa sulkemalla verhot ja lisäämällä valojen tehoa. Varmaankin joku on laskenut että kello kahden jälkeen aurinko paistaisi siitä ikkunasta turhan voimakkaasti sisään. Toisaalta, ei täällä enää niin lämmin ole että ilmastointiin kovin suurta energia määrää menisi. Ehkä se onkin sitä varten että aurinko ei häikäisisi tietokoneen näyttöjä. Samalla järjestelmä säätää valoja kirkkaammalle, jotta ei jouduta olemaan pimeydessä.

Jos olen poissa kun verhot  sulkeutuvat, sitä ei välttämättä edes huomaa, kun valoisuus on huoneessa aina vakio. Yleensä kuitenkin kahdelta olen työhuoneessani; olen joko juuri tullut lounaalta tai kohta lähdössä lounaalle (voikohan oikeasti olla, tuo olisi aika omituinen distribuutio, täytyykin jossain vaiheessa askelmittarista selvittää mihin aikaan oikeasti menen lounaalle). Jos on paikan päällä verhojen sulkeutumisen huomaa surinasta. Niiden moottori on yllättävän äänekäs. Verhojen sulkeutumisen voi estää painamalla nappia oven suussa. Eli joka päivä tasan kello kaksi nousen ja menen painamaan nappia jotta verhot nousisivat.

Käsittääkseni ei ole mitään tapaa estää tätä täysin tarpeetonta automatiikkaa, mutta se on tavallaan ihan sympaattinen. Onhan se hienoa että joku insinööri on optimoinut minun verhojen käyttäytymisen, vaikka optimointi onkin mennyt täysin pieleen. On sentään yrittänyt. Samalla kun menee estämään verhojen sulkeutumisen, voi käydä hakemassa vettä jos haluaa optimoida ajankäyttöä, mutta kyllä se nouseminen on varmaan sellaisenaankin ihan fiksua. Ei se mikään erityinen urheilusuoritus ole, mutta ainakin hetkeksi vaihtaa asentoa.

Pyykkituvalla viimeistä kertaa

Kävin tänään pesemässä pyykkejä. Kaksi koneellista ja kaksi kymmenen minuutin pyöritystä kuivauskoneessa maksoi yhteensä kahdeksan euroa. Ihan jo hinnankin puolesta voisi toivoa ettei tarvitse uudestaan mennä. Muuten se on kyllä ihan ok, on leppoisaa istuskella, odotella pyykkien valmistumista ja lukea lehteä. Penkit voisi tosin olla mukavampia.

Minulla on nyt jäljellä vajaat kolme viikkoa Frankfurtissa oloa. Veikkaan että pärjään näillä vaatteilla loppuun saakka. Kun arkena käyttää pukua ja pesettää puvunpaidat erikseen, ei pyykkiä tule kovin paljoa. Sukkia pitää ehkä ostaa muutama lisää, mutta niitä saa aika monta paria kahdeksalla eurolla, eikä uusia sukkia ole koskaan liikaa.

Päivällisellä lehmien seurassa

Tänään kotimatkalla huomasin että tori oli täyttynyt lehmistä ja muista maatalouden edustajista.

 

Ilmeisesti on taas jonkun sortin markkinat menossa. Riittävän etäisyyden päässä lehmistä (ja hajusta, en ymmärrä miten he kuvittelevat myyvän maataloustuotteita kun maatalous haisee vieressä) löysin päivälliseksi sopivaa bratwurstia. Ja jälkiruuaksi tällainen:

 

En muista tämän herkun nimeä, mutta se vaikutti uppopaistetulta lettutaikinalta. Ohessa iso läjä omenasosetta. Aika herkkua!

Kuvia lisätty

Lisäsin kuvia alppimatka merkintöihin lauantailta. Sunnuntaille kuvat tulee joskus tulevaisuudessa. Kartat ja kattava valokuvagalleriat ja muut hienoudet saa nyt odottaa. Pitää mennä nukkumaan. Ehkä loput tulee viikonloppuna jos ehtii—KTTO:n historiikiin kirjoittaminen kilpailee ajastani.

Huomaan että olin lähinnä lupaillut panoramakuvia. Niitä nämä nyt sitten lähinnä on. Ne tuntuu tosin aika toimivilta, vaikka aika huonosti niistä mitään näkee ainakaan tällä läppärin 9-tuumaisella näytöllä (niiden resoluutio on pahimmillaan 72 kertaa suurempi kun tämän näytön). Yksittäiset valokuvat ei ole yhtä vakuuttavan oloisia, ehkä sen takia että kännykkäkameran objektiivi ei ole maisemakuvaukseen ihan optimaalinen.