Saavuimme eilen aamulla Delhiin. Kentällä oli vastassa kuski, jonka kyydissä lähdimme torkkumaan kohti Jaipuria. Matkanvarrella pysähdyttiin syömään leipiä jossain snadisti epäilyttävän oloisessa ravintolassa. Reilun viiden tunnin ajelun jälkeen Heritage Hotelimme löytyi.
En tiedä hotellin historiaa, mutta ilmeisesti tämä on hotelliksi muutettu vanha palatsi tms.
Aloitimme Jaipuriin tutustumisen hotellihuoneen sängystä. Edelliset “yöunet” nukuimme Finnairin turistiluokassa ja autossa, jossa kuoppaisen tien lisäksi tööttäily ja erinäisten traktoreiden väistely esti rentouttavimman REM-unen. Hotellissa lepäämisen jälkeen soitimme kuskille ja pyysimme kyytiä ravintolaan. Liikkeelle lähdettyämme meille selvisi ettei ruokaa saa niin aikaisin. Ensin pitää kiertää kaupoissa. Ensimmäinen kuskin ehdotus oli kauhea. Jättimäinen ja hieno “mall”, jossa myyjä seurasi meitä jatkuvasti parin askeleen päässä kuin haamu. Koko kompleksissa ei näkynyt yhtään asiakasta meidän lisäksi. Päätimme ettei meillä ole varaa tai halua rahoittaa sen konserin olemassaoloa, joten pakenimme paikalta tyhjin käsin pikaisen kieroksen jälkeen. Kuskin seuraava ehdotus oli vähän parempi, muttei mikään erityisen innostava paikka sekään. Tällä kertaa myyjien yli-innokkuus yhdistettynä nälkään teki shoppailusta mahdotonta.
Sen jälkeen pääsimme vihdoin syömään. Jälleen kerran ahdistavan tyhjään paikkaan, mutta se on ilmeisesti väistämätön seuraus aikaisesta ruokailuajasta. Valitsimme seekh kababin (jauhettua lammasta kastikkeessa), butter masala kanaa (kanaa tomaatti-voi kastikkeessa), naan leipää, pari olutta, pullon vettä ja kupin teetä. Kaikki oli oikein hyvää, mutta hintakaan ei paljoa Suomen tasosta poikennut. Olisikohan ollut 15 euroa yhteensä?
Päivällisen jälkeen oli jo pimeää, mutta niin ihanan lämmnintä, että otimme vielä hotellin puutarhassa lasillisen kokista päivän päätteeksi ja otimme kuvia uima-altaan loisteessa.
