Blogi on jäänyt vähälle huomille viime viikkoina. Se ei ollut tarkoitus. Kuten mainitsin aiemmin, arkeen paluu on kestänyt yllättävän pitkään. Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä masentava kun auringonkukalla josta kirjoitin aiemmin:
Se ei tästä lomasta toivu koskaan. Minä sen sijaan olen pikkuhiljaa palautumassa arkeen. Olen saanut pyykit pestyä, astiat tiskattua ja univelan nukuttua pois. Muutaman kerran olen saanut tehtyä ruokaakin. Matkalaukku on purettu, kauluspaidat pesulassa, tyhjät pizza-laatikot siivottu pois lattialta. Tämä rupeaa tuntumaan jo arjelta.
Nyt on tavoitteena kirjoittaa kolme merkintää:
- Suomi-loma ja paluu Ryanairilla
- Team-building
- Ruokablogi
Laitan ne ilmestymään 12 tunnin välein, kello 8 ja 20 Saksan aikaa (9 ja 21 Suomen aikaa). Ettei tule makeaa mahan täydeltä. Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä kuinka kauan minulla kestää että saan itseni seuraavan kerran kirjoittamaan.
3 kommenttia:
Mielettömän tarkkaa ajankäyttöä. Kivaa kun kirjoitat.
Tommonen ajastaminen ja etukäteisvaroitushan onkin näppärää! Ihmiset tietävät mitä on tulossa ja mihin aikaan. Tietävät sitten olla koneen luona odottamassa heti aamukahdeksalta (Saksan aikaa).
Toisaalta moinen saattaa aiheuttaa käyntien piikittymistä siinä määrin, että koko blogspot on aamuisin (kahdeksalta Saksan aikaa tietenkin) aivan jumissa, kun kaikki tietävät tulla lukemaan uusimmat blogimerkinnät heti tuoreeltaan.
Ennakkoilmoituksen pitänee olla realistinen mutta silti niin kiinnostava, että lukijat varmasti tulevat ammentamaan syväluotaavan analyysin eivätkä vain tyydy ennakkoilmoituksessa olevan otsikon antamaan informaatioon. Samainen ongelma on kuulemma lehdistöllä, joka tarjoaa osan uutisesta verkossa ja vasta syvemmät tiedot paperilehdessä.
Sitten on vielä spekulatiivisuuden tuomat ongelmat. Jos lupaat otsikossa seuraavan blogimerkinnän ratkaisevan elämän tarkoituksen niin saat varmasti kaikki lukijat lehtereille heti aamulla (kello kahdeksalta Saksan aikaa). Toisaalta jos sitten kerrotkin vain, että kampiakselin "elämän" tarkoitus on toimia kampiakselina ja hiivan nostattaa pullataikina, täysin ohittaen kaikkia kiinnostavan ihmiselämän tarkoitusta koskevan kysymyksen saattavat lukijat rangaista moisesta lukemattomuudella (ehkä jo seuraavana aamuna kello kahdeksan Saksan aikaa).
Tit for tat, tiedäthän.
Mutta näppärää moinen ajastaminen.
ps. Sain sanavahvistus-sanaksi sanan "Stinc".
Ei tosiaan ole ihan riskitöntä touhua tuo ajastaminen.
Listaamasi riskien lisäksi ongelmana on vielä heterogeeninen lukijakunta. Osa käy katsomasssa blogia jopa useita kertoja päivässä, kun taas toiset käy paikan päällä kerran kuussa. Kerran kuussa käyvälle 24 tunnin etukäteisvaroitus on täysin hyödytön. Niiden houkuttelemiseksi kannattaisi ehkä ajastaa uusi merkintä kahden viikon välein--se voisi olla sen verran harvoin että kuukausittainen satunnaislukija alkaisi käymään blogissa säännöllisesti kahden viikon välein. Toisaalta sellainen ei tyydyttäisi aktiivisia lukijoita ollenkaan. Lehdistössä ongelmaa on pyritty ratkomaan erilaisilla viikko-, kuukausi- ja kvartaaliliitteillä ja erillisillä aikakausilehdillä. Se olisi tietysti yksi vaihtoehto tässäkin, mutta luulen että toimitukselta loppuisi resurssit ja aiheet kesken.
Lähetä kommentti