Hyvän salaatin salaisuus on minimoida salaatin suhde muihin aineksiin. Tässä salaatissa pohjalla on hiukan jotain kaupan salaattisekoitusta (muistaakseni vihreää ja punaista sorttia). Vaikka sitä ei olisi paljon, sen psykologinen vaikutus on tärkeä. Se luo illuusion terveellisestä ruuasta. Loput ainekset ovatkin sitten valittu puhtaasti maun perusteella. Muut ainekset olivat muistaakseni puolikas mozzarellapallo, puolikas kiivi, parmesan-juustoa, ilmakuivattua kinkkua, pekonia, kirsikkatomaatteja ja kananmuna. Kastikkeena pelkkä balsamiko-viinietikka. Tein samanlaisen setin seuraavanakin päivänä.
Ei minun ruuat aina ole tietenkään valokuvan arvoisia. Joku päivä tein ihan tavallista pastaa pekonisen tomaattikastikkeen kanssa. Sellaista en tosin ainakaan ihan heti tee uudestaan. Maku ei ollut kovin erityinen ja sen jäljiltä keittiössä oli pitkään tomaattinen kattila ikävästi haisemassa. Pizza-factoryssa halvin pasta maksaa muistaakseni kolme euroa. Sellaista hintatasoa vastaan on oikeataan ihan turha lähteä kilpailemaan hinnalla. Parin euron säästö ei ole tiskausoperaation arvoista. Kuuteen kestävien työpäivien jälkeen vapaa-aikaa on arkisin muutenkin liian vähän. Jos ei keksi jotain ruokaa mitä oikeasti haluaa tehdä, niin kannattaa suosiolla mennä ravintolaan. Kahden hengen taloudessa tilanne on tietysti jo toinen kasvavien skaalaetujen takia, mutta yhdelle hengelle keskinkertaisen ruuan tekeminen on tuhlausta.
Tällaisen kirjoittaminen tuntuu hiukan narsistiselta (“Ooh kato minua, teen hyvää ruokaa!”), mutta sitähän blogin kirjoittaminen yleensäkin on. Jos omassa blogissa ei voi estotta kehua itseään, niin missä sitten?
13 kommenttia:
Hyvän näköinen salaatti. Yhdelle hengelle ei tosiaan viitsi tehdä ruokaa. Oikeastaan sen jälkeen kun on tehnyt viidelle ja usein ylikin hengelle ruokaa, ei viitsi tehdä kahdellekaan vaan mennään ravintolaan.
Mikä muuten on tuo otsikon koodi 2/n: ja miksi "salaatti" on sitaateissa?
ei yhdelle jaksa tehdä ruokaa. yritän yleensä tehdä isomman satsin, ettei tarvitse taas seuraavana päivänä tehdä ruokaa. pitäisi varmaan joskus tehdä tarpeeksi, että saa pakastimen täyteen.
2/n oletettavasti tarkoittaa toista ruoka-aiheista blogia lukumääräisesti ennalta määrittelemättömässä kirjoitussarjassa.
Salaatti sitaateissa kai sen takia, kun salaatin määrä minimoitiin ja ruoka koostuu oikeasti lähinnä niistä vähemmän salaattimaisista asioista.
Mahtaako salaatilla olla joku määritelmä? Onko siinä pakko olla kasviksia ollenkaan?
Tuo sinun salaattisi on tosiaan hyvän näköinen. Eikä yhdelle hengelle todellakaan kannata tehdä muuta kuin hyvää, etenkään jos perusruokaa saa edullisesti oman kadun ravintoloistakin.
Antin vastaukset äidin kysymyksiin olivat täysin kohdallaan.
En tiedä salaatin varsinaista määritelmää. Esimerkiksi perunasalaattihan ei sisällä välttämättä mitään vihreää. Ilmeisesti vihreän salaatin läsnäolo on riittävä, mutta ei välttämätön ehto salaattiudelle. On kuitenkin selvää ettei esimerkiksi kasa pekonia ja kananmunia ole sellaisenaan salaatti. Ehkä jos siihen laittaa päälle vaikka mozzarellaa niin se muuttuu salaatiksi? Aineisosien lukumäärä voi olla määrittävä tekijä. Ehkä salaatti on mikä tahansa ruoka joka tehdään sekoittamalla useita kiinteitä aineisosia ilman että niitä kypsennetään yhdessä?
http://en.wikipedia.org/wiki/Salad
Kielitieteilijänä ja salaatin ystävänä olen usein harmitellut, ettei suomen kielessä ole samanlaista erontekoa kuin englannissa salaatin (lettuce) ja salaatin (salad) välillä. Salaatilla (salad) ei kyllä ole kovin tarkkarajaisia ominaisuuksia esimerkiksi ainesten määrän tai laadun suhteen. Perunasalaatissa sentään on jotain kasvikunnan tuotetta, mutta vaikkapa äyriäissalaatti voi koostua ainoastaan merenelävistä ja majoneesista. Salaatti lieneekin helpoin määritellä käyttäen Wittgensteinin perheyhtäläisyysteoriaa, jonka mukaan tässä tapauksessa salaateilla (salad) ei ole kaikkia salaatteja yhdistäviä piirteitä (paitsi ehkä "koostuu useammasta kuin yhdestä ainesosasta"). Listaamalla erilaisia salaattien ominaisuuksia voidaan muodostaa salaattien piirrekartta, joka selventää salaattien suhdetta toisiinsa. Piirrekartan avulla voidaan prototyyppiteoriaa käyttäen luokitella salaatit niiden prototyyppisyyden mukaan: ne salaatit, joilla on eniten yhteisiä piirteitä, muodostavat tyypillisimpien salaattien joukon. Antin käsite "salaattimainen" vastannee useimpien käsitystä prototyyppisestä salaatista, joka sisältää enimmäkseen kasviksia.
Mahtavaa saada tähänkin keskusteluun vähän tieteellisempi ote.
Onko Wittgensteinin perheyhtäläisyysteoria jokaisen kielitieteilijän perusosaamista? En ole ikinä moisesta kuullut. Olenpa tosi iloinen että lopetin ajoissa suomen kielen opiskelun ja siirryin yksinkertaiseen lääketieteeseen.
Kyllä tuo Wittgenstein käydään varmaankin joka kieliaineessa semantiikan peruskurssilla läpi (ainakin pintapuolisesti), mutta tarkemmin kielifilosofiaan voi perhetyä erikoistumisopinnoissa. Perheyhtäläisyysteoria on ihan näppärä tapa tarkastella yleiskäsitteitä kuten "salaatti", mutta toisaalta sen avulla on vaikea sanoa, miksi Ilkan esimerkki munista ja pekonista ei täytä salaatin kriteerejä. Ehkä näissä(kin) asioissa pärjää paremmin maalaisjärjellä :)
Luulen että jollain tilastollisella mallilla saisi tyydyttävästi ennustettua onko jokin ruoka salaatti vai ei. Valitaan kasa ruokia jotka on luokiteltu salaateiksi tai epä-salaateiksi, syötetään niiden ainesosat ja valmistusmenelmä matriisiin, ja sitten jollain probit-mallilla selvitetään mitkä ominaisuudet ennustavat ruokalajien saalaattiutta. Luulen että "aineosia ei kypsennetä yhdessä" ja "aineisosat sekoitetaan heterogeeniseksi seokseksi" ovat tärkeitä luokittelumuuttujia. Perunasalaatti joka laitetaan uuniin on perunalaatikko ja hedelmäsalaatti joka sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi on keitto. En itseasiassa ole varma onko mitään salaattia joka olisi homogeeninen seos tai kypsennetty yhdessä, mutta matriisin tarkastelu toki paljastaisi asian jollain tilastollisella varmuudella. Näiden luokitelumuuttujien määrittelemän osajoukon sisällä salaattiuden todennäköisyyttä nostaa erilaisten ainesosien lukumäärä, mutta vihreiden ainesosien vaikutus todennäköisyyteen on paljon korkeampi. Joidenkin aineisosien, kuten vaikkapa suuren nestemäärän, olemassaolo taas laskee todennäköisyyttä.
Toki koko prosessi edellyttää että ensin joku luokittelee käytettävän aineiston salaateksi tai epä-salaateksi. Sitten kun tämä aineisto on kerätty, niin voidaan ennustaa aineiston ulkopuolisten ruokien salaatiutta, mutta vain alkuperäisen aineiston jaottelijan alitajuisen määritelmän mukaisesti. Jos minä laatisin aineiston, niin rajaisin vaahtokarkki-majoneesi asiat ehdottomasti salaattimääritelmän ulkopuolelle. Kai suurin hyöty tästä työstä olisi nähdä mitkä tekijät ovat aineiston luokittelijan alitajuisessa määritelmässä tärkeitä.
Paranee, paranee. Kun vielä saadaan poikkitieteellinen ote asiaan, niin tulosta alkaa syntyä.
Eiköhän parasta ole jo syödä koko tuo saöaatti.
Me ihmiset olemme kovin hankalia kun haluamme luokitella kaikki asiat ryhmiin ja antaa niille korrekti nimi.
Lähetä kommentti