Kolmas päivä alkoi aikaisella herätyksellä. Automatka kohti Agraa alkoi vähän neljän jälkeen.
Kuuden aikaan kuski piti teetauon. Pian sen jälkeen päästiin aamiaiselle. Valitsimme juusto-omletin, paahtoleipää paistetulla munalla ja paahtoleipää hillolla. Hillo oli hyvää, mutta muuten ruoka oli korkeintaan keskinkertaista. Kahvi ja tee eivät olleet sen parempia. Opaskirjamme mukaan kyseinen ravintola on kuitenkin suosittu ja suositeltu ruokailupaikka. Ehkä päiväruoka on parempaa? Aamiainenhan on tunnetusti vaikea ateria vieraassa kulttuurissa.
“Fatehpur sikri (tjsp.)” – tarkoitus oli mennä Fatehpur sikriin, mutta emme löytäneet sitä. Kuski neuvoi menemään bokilla, mutta meille jäi hämäräksi mikä sellainen bok on. Löysimme bussin, joka vaikutti olevan suosittu turistien keskuudessa, mutta emme lähteneet sen kyytiin. Ajatus pitkästä kierroksesta espanjalaisten turistien miehittämässä bussissa ei houkuttanut, etenkään kun ei ollut varmuutta löytäisimmikö bussireissun jälkeen enään takaisin autolla. Saimme kävelyohjeet nähtävyydelle joltain yli-innokkaalta kauppiaalta. Ohjeet johtivat kuitenkin väärään suuntaan. Mughal-valtakunnan vanhan hallintokaupungin sijasta löysimme jättimäisen moskeijan. Olihan se iso ja hieno, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. Kuvassa näkyvä maailmanpyörä oli paljon kiinnostavampi. Tämä vehje toimii puhtaasti lihasvoimin.
Veivattava bensa-automaatti. Pysähdyimme ensin tavalliselle pumppuasemalle, mutta siellä kuski tankkasi vain pari litraa. Ilmeisesti bensa on halvempaa veivattavasta pumpusta.
Sikandra (tjsp.) – Akbarin mausoleum. Tämän puljun neljä symmetristä tornia ilmeisesti toimivat Taj Mahalin inspiraationa. Komea talo! Onneksi menimme sisälle. Aikataulusta huolestunut kuski kehotti strategiaa “take one picture, come back”, perustuen ajatukseen että ulkoportti on kompleksin hienoin osuus eikä sisäänpääsystä kannata maksaa 100 rupian (kaksi euroa) hintaa.
Taj Mahal – Mykistävä kokemus! Ilmeisesti Taj pääsee varsinaisesti oikeuksiinsa auringon paistaessa, tai mieluiten auringonnousun- tai laskun aikaan, mutta emme jääneet kaipaamaan tämän kummempia valoja. Opaskirjan mukaan tämän haudan rakentaminen vei reilut 400.000 henkilötyövuotta. Olisikohan 1600 –luvun Intiassa ollut joku yleishyödyllisempi käyttö näille resursseille? Lopputulos on kuitenkin todella hieno!
Jo ennen Tajissa käyntiä pyysin kuskia löytämään meille paikallisen Otto –automaatin. Toimivaa sellaista ei löytynyt, mutta käteinen riitti Taj vierailuun silti. Sen jälkeen likviditeettitilanne oli kuitenkin sellainen, ettei käteisen hakua voinut siirtää. Jotenkin mystisesti kaikki Agran automaatit olivat rikki. Kymmenen yrityksen jälkeen olimme täysin valmiita siirtymään suunnitelmaan B: käteisvaluutan vaihtoon (olimme onneksi ottaneet euroja mukaan), mutta kesti kauan saada kuski ideasta vakuuttuneeksi. Pitäisi olla tiukempi, eikä uskoa mitään “I know very good ATM, no problem, last try” –höpötyksiä.
Agra fort – joku linnoitus. Tämän ohi vain ajettiin. Kuski väitti ettei se ole sisältä juuri minkään näköinen, paremmin sen näkee ulkoapäin. Väitteen uskottavuutta syö se, että Sikandra osoittautui vastaavasta varoittelusta huolimatta kiinnostavaksi.
En muutenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että mikään rakennus olisi parhaimmillaan ruosteisen metalliaidan läpi katsottuna. No, oli miten oli, emme jaksaneet riidellä aiheesta. Emme olisi kiertelyä jaksaneetkaan ilman lounasta, eikä lounasta oikein uskalla ostaa ilman käteistä muuta kuin hotellissa.
Lopulta saimme kuskin uskomaan, että raha-automaateissa on joku laajempi vika, eikä kyse ole vain älyttömän huonosta tuurista, ja voimme vaihtaa käteistä hotellissa. Matkalla hotelliin kuski ylläpiti keskustelua aiheista “enkö minä olekkin hyvä kuski?”, “ei ole minun vika ettei automaatit toimi”, “minulla on kolme lasta", “kirjoitattehan palautelomakkeeseen että olen hyvä kuski”, jne. Yhdistelmä “erittäinen aikainen herätys”+”kova nälkä”+”ärsyttävä kuski” oli lamaannuttava. Olimme oikeastaan helpottuneita kun kuski jätti meidät hotellille ja sovittiin tapaaminen vasta seuraavaksi aamuksi.
Aamu-neljältä alkanut päivä päättyi siis turismin osalta puoli kahdelta. Päättömän kiertelyn jälkeen pääsimme kolmelta hotelliin. Check-inin jälkeen herätimme itsemme henkiin naapurista löytyneen Pizza Hutin avulla.
En vieläkään ymmärrä minkä takia meidän piti lähteä aamu-neljältä ja senkin jälkeen kiirehtiä kaikkien nähtävyyksien ohi. Koko ajan oli hoppu, mutta en tiedä minne. Ehkä kuski oli menossa iltapäivällä jonnekin?
Oikeasti päivä oli oikein mukava, mutta olimme kyllä hyvin tyytyväisiä siitä, että Delhissä meitä odottaa uusi kuski. Ei matkailu ole aina helpooa vaikka olisikin palvelusväki apuna.
6 kommenttia:
Olen huomannut että Intiassa kysytään ja annetaan kulkuohjeita eri paikkoihin innokkaasti ja aivan sattumanvaraisesti. Jos on kartta, se ei ole mittakaavassa eikä siihen ole merkattu ilmansuuntia joten kartalla ei tee mitään. Lopulta vain päätyy jonnekin.
Intiassa pärjää hyvin jos on lehmän hermot ja paljon aikaa.
Vaikka blogin sävy on kireähkö, käsitin puheistanne että matkanne oli antoisa.
Ainakin sävy on hyvinkin aito, ja
selvästi aikaisen nousun värittämä.
Koettehan Intiaa "omin nokkinenne"
ilman oppaitten huolellista ohjailua. Mistä nämä taksit ja kuskit teille ilmestyvät, ja mistä
ilmestyy uusi, kun vanhaan kyllästyy?
Tämä nyt sitten jäi tähän? Kyllä Chennai olisi mainitsemisen arvoinen. Huomautan vaan.
Voi voi, harmi että teille sattui ärsyttävä kuski ja päivästä tuli turhan kiireinen. Kuulostaa kuitenkin siltä, että näitte ihan mielenkiintoisia asioita eikä mitään kamalaa tapahtunut. Kannattaa olla onnellinen, että saitte niin normaalilta kuulostavaa aamiaista. Taisin mainita jo aiemmin, että munan ja paahtoleivän päälle ei lainkaan ymmärretä sielläpäin maailmaa.
Intialaiset aamiaiset tosiaan - todella hämmästyin kun sairaalani erittäin länsimainen johtaja, asuttuaan Englannissa, Hollannissa ja USA:ssa 20 vuotta, sanoi ettei ikinä tottunut "kylmään aamiaiseen" (leipä, leikkeleet, murot jne) jota niissä maissa tarjottiin.
Omituista, että herätys oli teillä niin aikaisin. Mun Intian reissulla ainoa aikainen herätys oli Darjeelingissa. Olisiko ollut viideltä tai jotain. Mun blogissa se varmaan on mainittu. Joka tapauksessa siihen oli ainakin hyvä syy, kun piti ehtiä ennen auringonnousua näköalapaikalle maailman korkeimpia vuoria ihmettelemään ja hyödyntämään auringonnousun tarjoama valaisu.
Minä en osaa syödä lämmintä aamiaista. Pekoni ja paistetut munatkaan eivät uppoa hirveän hyvin. Ilmeisesti kaikissa heikomman hygienian maissa aamiaiset ovat yleisesti lämpimiä. Lämmittäminen tuhoaa pilaantumisessa syntyneet bakteerit? Egyptissä söin hilloleipiä, Dani jotain lämpimiä mössöjä, jotka muistuttivat enemmän lounasta.
Lähetä kommentti