Berliini

Tämä on nyt hyvin pikainen kirjoitus kännykällä. Me ollaan Joonaksen Berliinissä pari päivää, huomenna lähdetään jo ICE junalla takaisin Frankfurtiin. Kuvissa on Berliini uusi rautatieasema ja herkullinen aamiainen.

Joonas Frankfurtissa!

Joonas (opiskelijakaveri) tuli tänään käymään! Ohessa muutama kuva. Kuvassa oleva herkku on Händkäse mit Musik mitä on ennenkin mainostettu.

Pankkiautomaattimaksut

Ilkka: Deutsche Bank kortillani voin nostaa rahaa ilman kuluja Deutsche Bankin, Commerzbankin, Dresdner Bankin ja Postbankin automaateista. Jonkun kerran olen nostanut jostain muusta automaatista, kun tarvitsin rahaa heti eikä muuta automaattia näkynyt. Ajattelin ettei kulut voi useampaa euroa olla, joku euro plus prosentti tai jotain vastaavaa. Tänään katsoin verkkopankista että ne nostot on maksanut kuusi euroa kappale! Kuusi euroa! Järkyttävää ryöstöä. Sinne meni kahdeksantoista euroa, mutta säästyinpä parin korttelin kävelyltä.

Ei täälläkään ihan kaikki toimi niin kuin pitäisi.

Wiesbaden ja Mainz

Ilkka: Viime lauantaina me käytiin Wiesbadenissa ja Mainzissa päiväretkellä. Tämä kirjoitus on nyt vähän myöhässä—selvästi kannattaisi live-blogata ettei jää kirjoittaminen.

Ensin mentiin Wiesbadeniin. Oikeastaan sen piti olla meidän ainoa kohde. Se on Hessenin poliittinen keskus, kolmensadan tuhannen asukkaan pikku kaupunki. Sinne pääsee näppärästi S-Bahn junilla, eli varmaankin on osa Frankfurtin työssäkäyntialuetta.

Niin kuin kaikkialla, täälläkin oli tori täynnä ihmisiä. Me oltiin taktikoitu, eli lähdetty liikkeelle aikaisin ennen aamiaista, niin nyt voitiin ostaa torilta aamiaistarpeet. Löydettiin mansikoita, nektariineja ja Apfelwein-juustoa. Me syötiin niitä tyytyväisinä puistonpenkillä, kunnes kirkon aamumessu loppui ja ikäihmiset valtasivat meidän istumapaikat. Ei meitä suoranaisesti työnnetty pois penkiltä, mutta ympärillä vellova saksalainen vanhusmassa teki selväksi että nuoripolvi saa siirtyä muualle.

 

Muualle sitten mentiin. Me oltiin kyllä jo ehditty syödäkin suurin osa eväistämme, eli vahinko ei ollut suuri. En oikein enää muista mitä Wiesbadenissa tehtiin. Ihan kiva kaupunki se joka tapauksessa oli. Kävelykatu, kivoja taloja, paljon ihmisiä. Me käytiin siellä tee-kaupassa josta ostettiin irtoteetä ja puuvillasuodatin minulle. Näitä teekauppoja on ilmeisesti jokaisessa Saksan kaupungissa. Hyvin hauskoja pikkukauppoja, sataa erilaista tee-lajiketta ja paljon erilaista tee-tilpehööriä tarjolla. Eikä mitenkään hirveän kallistakaan. Suosittelen Saksassa vieraileville teen ystäville.

Sateen yllättäessä me paettiin sisätiloihin vohvelia syömään:

 

Afgaaniravintolan vohvelit oli todella hyviä!

Siellä pohdittiin seuraavaa askelta, ja päädyttiin siihen tulokseen ettei sateessa kannata lähteä kiipeämään läheisen vuoren huipulle, vaikka siellä olisikin houkutteleva viinitarha ja uima-allas. Kumpikaan ei sateessa ole kovin houkutteleva, eikä näköalatkaan ole sateessa parhaimmillaan. Wiesbadenin varsinainen nähtävyys olisi ollut kylpylät ja kasinot, mutta ne ei kategoriana kiinnostaa kumpaakaan meistä (joka on oikeastaan sääli, Wiesbaden on Euroopan vanhimpia kylpyläkaupunkeja ja ainakin kylpylätarjonta on edelleen ensiluokkaista). Eli päätettiin ex tempore jatkaa Mainziin.

Me oltiin ostettu kahden vyöhykkeen ryhmäpäivälippu julkiseen liikenteeseen, eli Mainziin meno S-Bahnilla oli ilmaista. Tässä kuvassa Wiesbadenin juna-asema:

 

Täällä on selvästi panostettu asemien ulkonäköön.

Mainzista muistan vielä vähemmän, mutta kiva se oli. Tässä on joku patsas asia.

 

Seuraavassa kuvassa taustalla näkyvä katedraali on Mainzin päänähtävyys. Ihan komea pytinki, mutta nämä vanhat kirkot ovat aina vähän kyseenalaisia nähtävyyksinä. Onhan se uskomatonta miten näitä on pystytty rakentamaan ilman moderneja työkaluja, mutta toisaalta näitä ei ole ilmaiseksi tehty. Kuinkakohan moni työläinen kuoli tai kärsi nälkää tämänkin kirkon tekemisen takia? Olen lukemassa “Berliiniin: Retkiä lähihistoriaan” kirjaa, ja väkisin tuli mieleen että näiden mahtipontisten kirkkojen rakentamisessa on vähän samaa hulluutta kun Hitlerin Germania suunnitelmissa.

 

Nämä eriväriset tieviitat oli jännittävä erikoisuus. Meille ei missään vaiheessa selvinnyt onko näillä väreillä joku symboliikka. Sinisiä ja punaisia tieviittoja oli kumpiakin sekä kävely- että autoteillä ja merkit oli saman ikäisen oloisia. Joku merkitys niillä taatusti kuitenkin on.

 

Lopuksi käytiin tässä viihtyisässä ravintolassa syömässä pizza-tyyppistä saksalaisruokaa (lankun päällä ohut leipä jonka päällä juustoa, kanaa ja tomaattia) ja pastaa. Oikein mukava paikka ja hyvää viiniä.

 

Ihan kiva viikonloppu oli, mutta luulen että nämä kaksi kaupunkia jäävät toiseksi Heidelbergiin verrattuna. Frankfurt on toki täysin omassa sarjassaan.

Lama Burger Kingissä?

Ilkka: Täällä ei ole Burger Kingissä mahdollisuutta ostaa plussa-ateriaa (suurempi juoma+ranskikset jollain rahasummalla). Sen sijaan on tarjolla säästöateria. Halutessaan sai viisikymmentä senttiä alennusta jos ottaa pienemmät lisukkeet.

Onkohan tämä laman merkki? Ihmiset eivät enää viitsi maksaa ekstraa isommista annoksista, mutta eivät kuitenkaan ole niin köyhiä että kehtaisivat pikaruokalassa sniiduilla ja ostaa säästöateriaa? Tai sitten kyseessä on kansanterveysteko reaktiona “Super Size Me” leffaan?

Joo, vähän on nyt blogin-täytettä…

Kesäsarja “Öko” 3/n: Tietokoneiden sähkönkulutus

Ilkka: Olen huomannut että minä sammutan tietokoneen joka päivä töiden päätteeksi, mutta huonekaverini Paolo sammuttaa sen vain viikonlopuiksi. Alkuun pidin itseäni ekologisena skandinaavina, kun taas Paolo on luonnonvaroja tuhlaava etelä-Eurooppalainen, mutta en ole enää ihan varma. Olen ruvennut pohtimaan että ehkä Paolon strategia on järkevämpi. Tietokoneet tietysti kuluttaa aika paljon sähköä: Tilastokeskuksella mittasin työkoneeni vievän 66 wattia “tyhjäkäynnillä”, mutta vain viisi wattia sammutettuna (joo, leikin sähkönkulutusmittarin kanssa töissäkin—sellaisen sai Helsingin Energialta lainaksi ilmaiseksi). Eli 60 wattin ero. Jos olen toimistolta pois viisitoista tuntia arki-iltana, sammuttamalla koneen säästän vajaan kilowattitunnin päivässä. Se kuulostaa paljolta, mutta Suomen sähkönhinnalla se on vain yhdeksän sentin säästö yössä.

Tietysti sekin on säästöä, mutta kun tietokoneen käynnistämisessä menee aikaa, niin se ei ole ilmaista säästöä. Minulla menee yli viisi minuuttia käynnistää kone, kun Paololla menee alle viisi sekuntia. Lisäksi vielä ohjelmien sulkeminen ja uudelleen avaaminen vie aikaa. Minun laskujeni mukaan viisi minuuttia minun työaikaa, jopa harjoittelijapalkalla, on kahdeksankymmenen sentin arvoista. Eli sammuttamalla koneen yöksi säästän yhdeksän senttiä sähköä ja kulutan kahdeksankymmentä senttiä työaikaa. Aika tehotonta toimintaa! Toki voin hakea vettä odotellessani että kone käynnistyy, mutta silti jää sen verran odottelua että homma jää miinukselle.

Viikonloppuina säästö on tietysti suurempi, ja välillä kone pitää uudelleen käynnistää päivityksiäkin varten, eli viikonlopuksi koneen sammuttaminen varmaankin kannattaa. Mutta arkisin en ehkä sitä enää sammuta. Hommassa ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti mitään järkeä.

Tietysti tilanne olisi toinen jos kone käynnistyisi hiukan nopeammin, mutta kun ei. Työkoneeni on ihan uusi, mutta mittasin kännykän sekuntikelolla käynnistymisen kestävän yli viisi minuuttia.

Puistot

Riikka: Jo käydessäni Berliinissä 2006, ymmärsin, että Saksassa ymmärretään puistojen päälle. Berliinin Volksparkeissa oli erittäin miellyttävää istuskella päivää ja iltaa herkkuja ja juomaa nauttien. Frankfurtissakin puistot ovat arvossaan. Koko keskusta-aluetta kiertää melkein yhtenäinen puisto, jota reunustavat puut blokkaavat kaupungin mölyt ja melut. Kaupungin pohjoisosissa on muutama jätti-iso puisto, joissa on upeasti hoidettu nurmikko.

Puistoissa on myös taajaan laitettu vesilammikoita ja suihkulähteitä, jotka ihastuttavat. Puistoissa on paljon lenkkeilijöitä ja usein ihmiset pelaavat jotain.

 

 

Tässä näkyy Mainin varrella olevaa puistoa. Nurmikko ei ole yhtä hyvin hoidettu kuin isoissa puistoissa.

 

 

 

 

Tässä olemme sushi-skumppa -piknikillä Westendissä sijaitsevassa Grüneburgparkissa. Puistoa riitti silmänkantamattomiin.

 

 

 

Tämä oli itse asiassa aivan Goethe Unin vieressä. Puistosta löytyi myös korealainen puutarha.

 

 

 

 

 

Tässä otoksia keskustaa kiertävästä puistosta. Puisto on melko kapea ja erittäin pitkä. 

Puut ovat puistoissa myös upean isoja ja näyttäviä. Melkein jokaiseen tekisi mieli kiivetä!

 

Tämän puiston kupeesta alkaa Frankfurtin pisin katu, Bergerstraße. Kadun varrella on kauppoja, kahviloita ja ravintoloita vierivieressä ja kadun pohjoispäästä löytyy Apfelwein-ravintoloita ja vanhoja taloja. Kadun alkupäässä on herttainen aidattu puutarha, joka on auki vain päivisin ja suljetaan pimeän tullen. Puutarhassa on valtavasti värikkäitä kukkia. Puutarhan nurkkaan on kyltein rajattu alue, joka on tarkoitettu vanhuksille. Kylteissä luvataan, että nurkka on rauhaisa paikka. Käydessämme puutarhassa nurkassa aikaansa vietti shakkia yksikseen pelaava herrasmies ja muutama vanha rouva. Hauskaa, että heille on varattu oma nurkka, vaikka keski-ikä puutarhan nurkassa ei varmastikaan ollut muuta puutarha-aluetta korkeampi. Samaisen puutarhan sisältä löytyy myös kiinalainen puutarha. Puroja, joita ylittää pienet sillat, lammikoita, joissa ui kaloja sekä kiinalaishenkisiä rakennuksia.

 

 

 

 

No nämä kuvat eivät anna kovin hyvää ajatusta puutarhan tunnelmasta, sillä puutarha oli oikein hieno!

 

Yritimme kävellä koko Bergerstraßen päästä päähän, mutta katu ei tuntunut loppuvan koskaan ja helle verotti voimat. Olimme kävelleet jo Bornheimin kaupungin osaan ja joutuneet ulos kartalta ja niinpä päätimme lähteä läheiseen Günthersburgparkiin. Alue vaikutti lapsiperheiden keskittymältä ja ajatuksemme sai vahvistuksen kun saavuimme puistoon. Puisto oli täynnä sunnuntai-iltapäivää viettäviä lapsiperheitä.  Perheet olivat kokoontuneet yhteisille piknikeille ja lapset pelailivat sivistyneesti palloa.

  

 

 

Vasemmalla näkyy grillikatos, joka oli aivan tupaten täynnä.

Viereisessä kuvassa on lapsille tarkoitettu suihkulähdealue. Suihkulähteen pohjalla ei ole vettä, mutta vesi ruiskuaa keskellä ja reunoilla olevista patsaista. Keskipatsaan sisällä oli vielä vesiliukumäki. Kyllä harmitti, ettei ole lapsi!

 

Vielä täytyy muutama puisto testata tai ainakin viettää enemmän aikaa näissä puistoissa. Puistossa on ihmisen hyvä olla!