Arkhimedes postissa

Kun lähetin Riikalle syntymäpäiväpaketin, halusin luonnollisesti optimoida paketin painon jotta en maksa ylimääräisistä kiloista. DHL:n pakettitaksoissa maksetaan aina alkavasta viidestä kilosta, eli paketin kannattaa olla karvan alle viisi tai kymmenen kiloa, reilun viiden kilon paketin lähettämisessä ei ole mitään järkeä. Vaakaa minulla täällä ei ole, mutta keksin että enhän minä sellaista tarvitse. Ei Arkhimedekselläkään vaakaa ollut, mutta silti hän punnitsi kultaisen kruunun, tai jotain sinne päin. Voi itse asiassa olla että mies keksi myös vaa’an, mutta joka tapauksessa hänen keksintöjen inspiroimana lähdin selvittämään paketin sisältöjen painoa.

Homma meni näin:

1. laitoin saaviin vettä ja kattilan sinne kellumaan
2. laitoin punnittavan esineen kattilan sisälle, jolloin saavista valuu vettä pois punnittavan esineen painon verran
3. otin punnittavan esineen pois kattilasta
4. mittasin puolen litran juomapullolla kuinka paljon vettä oli saavista valunut ulos
5. oletin että litra vettä painaa kilon ja laskin sen perusteella esineen painon

Täysin pomminvarma menetelmä. Olin kamalan ylpeä itsestäni kun keksin tämän, ja harmitti hirveästi etten voi heti mainostaa nerokkuuttani maailmalle blogin välityksellä koska Riikalle olisi samalla paljastunut että olen lähettämässä lahjaa.

No, kun kävin postissa lähettämässä paketin, selvisi että olin arvioinut paketin painon 800 grammaa pieleen. Viiden kilon paketin kohdalla se tarkoittaa yli 15% virhettä. Pakkausmateriaaleja minä en punninnut, voi olla että aliarvioin niiden painon huomattavasti. Tai sitten tähän Arkhimedeen-aikaiseen menetelmään sisältyy enemmän epävarmuutta kun ajattelin. Tai Deutsche Postin vaaka oli epäkunnossa. Tai vesi on täällä 15% normaalia raskaampaa.

Oli miten oli, sain sen lähtetettyä vaikka sitten maksoikin hiukan suunniteltua enemmän. DHL on varmasti kiitollinen. Aiheeseen liittyvä jännä detalji on ettei DHL:n ohjeet tunnusta Suomea osaksi EU:ta:

EU:n sisäisen paketin hinnalla sain sen kuitenkin lähetettyä.

Helsinki alueittain

Varmaan tuota äskeistä kirjoitusta lukiessani ihastelitte kovaan ääneen miten kiinnostavia kaupunginosatason tilastot ovat.

Onhan ne tosiaan hyvin jänniä! Helsingin kaupungin Tietokeskus tuottaa näitä Helsinki alueittain -nimisessä julkaisussa suhteellisen luettavassa muodossa (no ei se nyt mikään “Ilkka Remes” ole, mutta on se helpompaa luettavaa kun vaikkapa EKP:n Monthly Bulletin). Löysin tämän prujun vasta tällä viikolla, vaikka olen sellaista haaveillut jo pitkään. En ehkä niinkään Helsinki-aiheisesta, sen tuntee jotenkin ilman tilastojakin, mutta esimerkiksi nyt lomalla olisi Porvoo-aiheinen tilastokirja ollut kiva. Olisi voinut tarkastaa kirjasta oleelliset tilastot: ketä siellä asuu, mitä he tekevät työkseen ja missä. Tiedän siellä olevan teollisuutta ja Antti kertoi että joku hänen työkaveri pendelöi Porvoosta, mutta tällaiset anekdootit johtavat helposti harhaan. Onko se lähinnä koulutettujen Helsingissä töissä käyvien kaupunki vai duunareiden ja työvoiman ulkopuolisten? Tilastojen kautta voisi hahmottaa kaupungin huomattavasti paremmin kun kiertelemällä Lonely Planet kourassa historiallisessa keskustassa. Tilastovihosta voisi vilkaista vaikkapa kuinka paljon sen historiallisen keskustan väestö poikkeaa kaupungin keskivertoväestöstä niin tietää kuinka harhaisen kuvan turistina saa. Tuollaisen tilastokirjan ottaisin mielelläni tavallisen matkaoppaan rinnalle tai tilalle. Olen vakuuttunut että jos Tietokeskus markkinoisi tuota kirjaa vähän paremmin, se olisi myyntimenestys kaikkien Helsingissä vierailevien tilastonörttituristien joukossa!

Jos tällainen kirja olisi Frankfurtista, ostaisin sen heti. Ikävä kyllä täkäläiset tilastoviranomaiset eivät nähdäkseni tarjoa kaupunginosa-tason tietoa ollenkaan, eikä ylipäätään mitään järkevää muuta kuin saksaksi.

Lukio, lakkiaiset ja alueelliset erot

Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä Ilkan Frankfurtissa olon kanssa, mutta kirjoitanpa silti. Kirjoitin tätä alkuun jatkokommenttina Elinan kommentille Syntymäpäivälahjoista merkintään, mutta kun tämä teksti rupesi venähtämään turhan pitkäksi päätin tehdä sen pohjalta kokonaan uuden merkinnän.

Taustalla oli siis havainto että lakkiaiset on täysin ylimitoitettu juhla suhteessa taustalla olevaan akateemiseen ansioon ja yliopiston valmistumisjuhliin.

Lukiosta valmistuminen ei tosiaankaan ole useimmille mikään erityinen akateeminen tapahtuma. Käytännössä lakkiaisissa kai nykyään juhlitaan lähinnä nuoren aikuistumista ja vanhempien työn päättymistä; se akateeminen suoritus ei ole niin tärkeä. Periaatteessa kai jo konfirmaatiojuhla on aikuistumisjuhla, mutta eihän siinä lapsi muuksi muutu: edelleen asuu vanhempien luona ja käy samaa vanhempien valitsemaa koulua. Lakkiaisten jälkeen lapsi muuttuu itsenäiseksi opiskelijaksi joka saa itse päättää minne menee opiskelemaan; vanhemmat voivat ripustaa "Mission Accomplished" julisteen seinälle kun ovat onnistuneesti tehneet oman työnsä ja siirtyä taka-alalle.

Toisaalta jos lakkiaisissa ei juhlita akateemisia ansioita, luulisi että ammattikoulusta valmistuville järjestettäisiin vastaavat juhlat. Kyllähän hekin aikuistuvat ja vanhemmat saavat samalla tavalla työnsä päätökseen. Ne juhlat ei kuitenkaan taida olla yhtä massiiviset? En kyllä tiedä. En muista lukeneeni sellaisista lehdissä, mutta henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole. En muista olleeni kenenkään ammattikoulun päättöjuhlissa. Tuttavapiirissä ei kovin montaa ei-ylioppilasta taida olla. Tästä päästään tämän merkinnän varsinaiseen aiheeseen!

Kaikesta tasa-arvoon tähtäävästä politiikasta huolimatta Helsinki on yllättävän jyrkästi jakaantunut akateemisiin ja ei-akateemisiin alueisiin. Helsingin Eteläisessä suurpiirissä yli 90% 16-18 vuotiaista on lukiossa, kun Itäisessä suurpiirissä osuus on vain 62%. Eli idässä on suhteessa väestöön neljä kertaa enemmän ammatillisessa koulutuksessa olevia kun etelässä! Ero on valtava. Erot on tietysti vielä dramaattisempia peruspiiritasolla: esimerkiksi Kulosaaressa ja Länsi-Pakilassa noin 95% käy lukion, kun Jakomäessä luku on 40% ja Pasilassa 51%. Eli Kulosaaressa yksi kahdestakymmenestä nuoresta ei ole lukiossa, kun taas Jakomäessä samankokoisesta porukasta peräti kaksitoista ei ole lukiossa. Jakomäessä todennäköisyys että satunnaisesti poimittu lukio-ikäinen ei ole lukiossa on siis kaksitoista kertaa suurempi kun Kulosaaressa!

On tietysti selvää että varakkaat ja koulutetut keskittyvät omille alueilleen ja koulutus periytyy, mutta erot ovat silti ällistyttävän suuret. Ei Helsingissä ole mitään aluetta jossa 95% aikuisväestöstä olisi ylioppilaita. Tilastoa ylioppilaiden määrästä en nyt löytänyt, mutta jotain osviittaa antaa osuus yli 15-vuotiaista jotka ovat suorittaneet vähintään keskiasteen (eli lukion tai ammattikoulun) tai ovat nyt lukiossa. Näitä on Kulosaaressakin vain 80% yli 15-vuotiaista. Etelä-Helsingissä on alueita joissa osuus on 83%, mutta lähellekään tuota 95% ei päästä missään. Ja tuo 83% siis sisältää myös ammattikoulun suorittaneita. Eli kaikkialla Helsingissä keskimäärin vähintään joka kuudes vastaantulija kadulla on vain perusasteen suorittanut, kun taas lukio-ikäisten osalta on alueita jossa vain kahdeskymmenesosa ei ole lukiossa. Hämmentävää. Toki osittain tilanne selittyy koulutusasteen yleiselle nousulla, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että on muodostunut alueita joissa lukiolainen ei käytännössä törmää ikätoveriin joka ei olisi lukiossa, kun taas toisilla alueilla lukiolaiset ovat vähemmistössä.

Kun alueelliset erot ovat näin suuria, ei tarvitse erityisemmin ihmetellä jos ei kaveriporukassa ole muita kun ylioppilaita. Päinvastoin, jos on kasvanut akateemisella alueella on aikamoinen saavutus jos on sen alueen yhden ei-lukiolaisen jotenkin löytänyt. Eli ei minun tarvitse sitä erityisemmin ihmetellä etten tiedä miten ammattikoulusta valmistutaan.

Näin suuret alueelliset erot luulisi vaikuttavan lakkiaisten luonteeseen eri alueilla. Kuvittelisi että ylioppilasta juhlistetaan eri tavalla alueilla jossa 95% on lukiossa, kun alueilla jossa 50% käy lukion. Tilastojen valossa Kulosaaressa lakkiaiset näyttäisivät olevan lähes yhtä vääjäämätön tapahtuma nuoren elämässä kun kahdeksastoista syntymäpäivä, mutta Pasilassa asia ei ole lainkaan itsestään selvä. Kuvittelisi että Pasilassa tätä jollain verrattain yllättävää tapahtumaa juhlittaisiin enemmän kun Kulosaaressa. Onkohan näin? En ole ollut lakkiaisissa kummassakaan kaupunginosassa (enkä ole nähnyt tilastoja lakkiaisten budjeteissa eri kaupunginosissa).

Tuossa äskeisessä tuli käytettyä tilastoja hiukan väärin. Se, että 95% Kulosaarelaisista nuorista on lukiossa ei tietenkään tarkoita että he kaikki saisivat lakin. Suomessa lukion aloittavista lakin saa kolmessa vuodessa vain 80% ja seitsemässä vuodessa 89%. Eli ei ne lakkiaiset ehkä ihan niin itsestään selvä asia ole Kulosaaressakaan. Sitä kautta juhliminen on kaiketi perusteltua missä vaan. Toisaalta ei se yliopistosta valmistuminen yhtään sen varmempaa ole, kahdentoista vuodenkin jälkeen vasta 77% yliopistossa aloittaneista on saanut tutkinnon. Eli jos juhlan koko riippuisi suorituksen todennäköisyydestä, pitäisi yliopistosta valmistumista juhlia enemmän.

Toisaalta, juhlitaanhan sitä syntymäpäiviäkin, vaikka ikääntyminen ei mitään erityistä taitoa tai tuuria vaadi. En minä lakkiaisia millään tavalla vastusta, päinvastoin, juhliminenhan on kivaa. Ei se muilta ole pois jos perhe haluaa tarjota skumppaa ja karjalanpiirakkaa ylioppilastodistuksen kunniaksi, oli se todistuksen saanti kuinka todennäköistä tahansa.

Loma loppu ja paluu arkeen

Loma loppui—palasin töihin tiistaina.

Blogin pitäminen ei ole loppunut, mutta loman aiheuttama tauko kestää pidempään kun odotin. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa eikä juuri ideoitakaan. Olen roikkunut töissä myöhään ja käyttänyt jäljelle jäävän ajan loma-asioiden purkuun. Pitäisi matkalaukut tyhjentää, nukkua univelka pois, perehtyä loman aikana tulleisiin laskuihin, pestä pyykit, jne. Välissä oli taas yhdet läksiäiset ja sitä kautta lisää univelkaa.

Blogi herää kyllä eloon kuhan saan arjen rullaamaan normaalisti, mutta ei ihan vielä.

Blokikirja

Yritin kirjoittaa lokikirjaa, mutta totesin sen käyttöliittymän auttamattoman vanhentuneeksi. Minun käsi ei taivu kynällä kirjoittamiseen. Kirjoitus on hidasta ja tuskaista, jolloin ei oikein jaksa kirjoittaa mitään kovin kummoista. Lisäksi ei ole korjausmahdollisuutta, joka on minulle hyvin tärkeä. Kirjoitan usein kokonaisia lauseita, joita sitten nopeasti pyyhin pois. Eli kirjoitan nyt blokikirjaa sen sijaan.

Kuten aiemmin kirjoitin, lauantaina mentiin Skrubbööseen, jossa pidettiin myrskyä sunnuntai. Maanantaina jatkettiin itään Högskäriin. Matkanvarrella otettiin Lauttasaaresta diesel- ja vesitäydennystä. Etenkin vesi oli tarpeen, tankissa ei veden pinta enää oikein näkynyt. Olo muuttui paljon rennommaksi kun tiesi että ainakaan vesi ei lopu kesken.

Högskärissä ei ollut ketään muita. Skrubbö-Linlandentissäkin oli maanantainvastaisena yönä vain kaksi venettä meidän lisäksi. Ilmeisesti pahin lomasesonki on jo ohi, vaikka säät ovat vielä tyydyttävät. Vesi on paikasta riippuen 15-19 astetta, ilma parikymmentä astetta. Aurinkoa on ollut joka päivä ainakin hetken, mutta kyllä sadettakin on riittänyt.

Elien tultiin Porvooseen hakemaan Pia kyytiin. Kuudentoista euron satamamaksua vastaan me päästiin suihkuun ja saatiin akutkin ladattua. Ensimmäistä kertaa matkan aikana jääkaappi pysyikin kylmänä koko yön. Epäilen että moottori ei lataa akkuja kunnolla. Mittari näyttää vajaan kymmenen ampeerin virtaa moottorin käydessä. Latauksen pitäisi mielestäni olla ennemmin 40 ampeeria. Tällä kymmenen ampeerin tehollahan moottoria pitäisi käyttää kaksikymmentä tuntia jotta kaksi 110 Ah akkua täyttyy.

Piaa odotellessa Antti keksi tyhjentää ja pestä pilssi. Se puhdistuikin oikein kivasti, mutta samassa yhteydessä saatiin keittiön lavuaari tukittua. Tukos saatiin poistettua näppärästi irrottamalla muutama putki ja puhaltamalla tukos pois. Syypääksi osoittautui pieni vaalea pallo, jotain epämääräistä sukua mozzarella-juustolle tai sienelle. Meillä ei ole mitään käsitystä mistä se tuli, ainakaan lavuaarista se ei olisi mahtunut läpi. Nyt se on kuitenkin turvallisesti roskiksessa.

Pia tuli veneeseen kymmenen aikaan ja me lähdettiin syömään päivällistä. Tähän aikaan yöstä Porvoon ruokatarjonta oli supistunut huomattavasti. Vaihtoehtoina oli lähinnä snägäristä kebab tai Seurahovista kuudentoista euron joku. Me päädyttiin snägäriin. Lopuksi käytiin yllättävän viihtyisässä paikallisessa olutravintolassa, ennen kuin siirryttiin veneeseen nukkumaan.

Aamulla Antti ja Pia nukkuivat pitkään, kun taas me lähdettiin Riikan kanssa torikahveille ja kiertelemään kaupungilla. Mukaan tarttui ongenkoho, josta on tarkoitus askarella veneen avaimeen kelluva avaimenperä. Riikka totesi Porvoon Paahdon latten erinomaiseksi. Samasta paikasta saa erinomaisia siidereitä. Suosittelen Porvoon matkaajille. Porvoosta löytyi myös kaupunkipyöriä, joita me kokeiltiin lyhyesti. Neljän kappaleen otannan perusteella puolet on rikki, mutta ehjiä löytyi kuitenkin tarpeeksi meidän käyttöön. Ihan hauska idea, mutta ehkä halvat vuokrapyörät olisivat kuitenkin käyttövarmempi ratkaisu.

Kun Antti ja Pia heräsivät me lähdettiin yhdessä syömään brunssia/lounasta joen rantaan. Riikan Fish and Chips oli hyvä, muiden paninit aika keskinkertaisia. Antti osti matkaevääksi torilta mansikoita, jotka olivat oikein herkullisia. Parempia kun saksalaiset.

Nyt ollaan matkalla Skallerhamniin. Aurinko paistaa ja on suhteellisen lämmintä. Antilla shortsit, Riikalla villapaita ja huivi. Me liplutellaan pelkän genuan voimin kolmea solmua myötätuulessa. Muut eivät kuitenkaan suostuneet veneen perään uimaan, vaikka yritin vakuutella veden olevan mukavan lämmintä.

Lopuksi vielä muutamia kuvia:

Josie on muuttunut rauhalliseksi laivakoiraksi. Maihin se ryntää kyllä innoissaan, mutta kun ei ole ollut kovaa tai vastaista tuulta, niin se ei ole lainkaan vinkunut tai valittanut veneessä.

 

Porvoon makasiinit ja kirkko taustalla.

 

Ilkka veneen perässä uiskentelemassa köyden päässä.

 

Antti ottaa rennosti ohjatessa.

Ilkka kirjoittaa blokikirjaa.

 

Ilkka syöttää auringossa makaavalle Riikalla capirinhaa pipetillä. Systeemi ei ollut järin tehokas.

Pia lepää. Ilmeisesti kesäloma on ollut rankka.

Purjehtimassa

Lähdettiin eilen purjehtimaan. Ensin käytiin lyhyellä pyrähdyksellä Riikan siskon perheen kanssa, ja sitten lähdettiin Antin kanssa kohti Skrubbötä. Tuulet olivat suotuisat ja meno miellyttävää. Illalla paistettiin makkaraa ja saunottiin tähtitaivaan alla. Oikein mukavaa!

Tänään kova tuuli ei houkuttanut lähtemään liikkeelle, joten jäätiin satamaan. Vaihdettiin tosin suojaisempaan kohtaan. Nyt luetaan ja juodaan caipirinhaa, kohta taas saunomaan ja grillaamaan.

Kyllä loma on hieno asia!

Suomeen!

Olen nyt Frankfurtin lentokentällä odottamassa lähtöä Suomeen. Olen nyt lomalla puolitoista viikkoa. Blogi tulee varmaankin olemaan suhteellisen hiljainen lähiaikoina, joka on tietysti ihan loogista kun tämän nimikin on Ilkka Frankfurtissa. Nyt kun Ilkka ei ole Frankfurtissa, ei aiheeseen liittyvää sanottavaa varmaankaan ole kovin paljoa.

Vielä kuva terminaalit yhdistävän junan asemasta. Kyltissä lukee selvästi että matka terminaali 1 maksaa 130 ruotsin kruunua. Oikeasti tietysti kyltti kertoo kuinka monta sekuntia on seuraavan junan lähtöön. Lyhenne on tosin outo, SEK on tosiaan ruotsin kruunun lyhenne. Täällä on kuitenkin jostain syystä päätetty että kolmikirjaiminen “SEK” on sekunnille luonteva lyhenne. Kuitenkin virallinen SI-lyhenne on “s“. Pienellä kirjoitettuna “sek.” on myös käypä suomeksi, mutta isoilla kirjaimilla on jo sekaannuksen vaara. Saksasta en tiedä.