Näkymiä kotoa

Ilkka: Asuntomme on vanhalla alueella, elävän kävelykadun varressa. Alue on hyvin kaunista. Tässä kuvassa piti kai alunperin olla puluja, mutta niitä ei sitten osunutkaan kuvaan. Mutta siitä tuli silti oikein kuvauksellinen. Tämä on makuuhuoneemme kattoikkunasta otettu (avaamatta ikkunaa, pulujen pelossa sitä ei uskalla tehdä).

Vaikka Kallion asuntommekaan ei ihan hiljaisella sivukadulla ole, on tämä kuitenkin paljon elävämpää aluetta. Miellyttävällä tavalla, ei niinkään örveltäviä denoja, vaan iloisia ihmisiä. On täällä toki humalaisiakin. Eilen illalla Saksan elävä polttariperinne muistutti itsestään. Allamme kokoontui pari-kolme eri polttariporukkaa, jotka eivät ilmeisesti olleet keksineet muuta ohjelmaa kuin juomisen ja hoilottamisen. Täällä on paljon polttariväkeä, ensimmäistä kertaa kun olin tällä kadulla ravintolassa, ohitsemme käveli kolme eri porukkaa. Ikkunat pitävät kuitenkin suurimmat melut ulkopuolella, ja makuuhuoneemme on neljännessä kerroksessa minne ihan kaikki äänet ei kantaudu.

Pidän tästä alueesta.

Pesula

Blogin lukijoita on varmasti jo pitkään askarruttanut miten pesen ja silitän paitani. Deragissa tein sen itse pyykkituvassa, mutta olen nyt siirtynyt pesulan asiakaaksi. Työmatkani varrella, Eurotowerissa, on pesula. Paidan pesu ja silitys maksaa euron. Paidat saa jätettyä sinne näppärästi työmatkalla ja muutaman päivän päästä ne voi noutaa kotimatkalla. Aika näppärää. Näillä hinnoilla ei kannata yrittää opetella optimaalista paidan silitystekniikkaa.

Suomessa vastaava palvelu maksaa ilmeisesti kolme-neljä kertaa enemmän (paidan pesetys maksaa 2,80€ Töölöläisessä pikkupesulassa ja 4,10€ SOL Pesulapalvelussa).

Miten ihmeessä?

Suojassa siipien alla

pulu s, ark Taube (f; die ~n)

Riikka: Meillä on kotieläimiä. Suorastaan kotieläinyhdyskunta. Katollamme, suoraan sänkymme yläpuolella asuu ja elää puluyhteiskunta. Pulut ovat yllättävän kovaäänisiä. Kun on kotona voi koko ajan kuulla pientä nakuttelua ja koputtelua. Välillä ääni on niin kova, että hätkähtää ja luulee naapurin tulleen kylään, mutta se onkin Herr Taube vain. Pulut eivät ilmeisesti ole kovinkaan sulavaliikkeisiä, sillä aina kun pulu liihottaa katolla, se tömähtää ja räpiköi hirveästi. Surkastuneet laskutelineet?

Näillä uusilla ystävillämme on kuherruskausi. Koko ajan voi kuulla khrurr-khrurr. En kyllä tiedä onko kyseessä kausi vai kuhertavatko nämä vuodet läpeensä. Ikkunasta voi seurata tyttölintujen liehittelyä. Poikapulut röyhentävät niskavillansa ja kuhertavat. Vielä ei ole näkynyt tästä vaikuttunutta tyttöpulua, vaan nämä vaan kääntävät selän, ovat nokka pystyssä ja näyttävät ylimielisiltä.

Pulut tietenkin myös sotkevat kaikki paikat ja kattoikkunamme onkin hyvin hyvin likainen. Silti olemme tyytyväisiä, että katollamme häärii juuri puluja eikä esimerkiksi rottia. Mielikuva rotasta on likaisempi kuin mielikuva pulun saastaisuudesta, vaikka todellisuus on todennäköisesti toinen.

Pulut istuskelevat  kernaasti myös ikkunakukkalaatikoissa ja koputtavat nokalla ikkunaan. Herr Schiller antoi tärkeän kukkienkastelupestin. Kukkia on kasteltava kolme kertaa viikossa ja jokaiselle kukalle annetaan eine ganze Kanne. Kukkien kastelu alkaa pulujen häätämisellä koputtelemalla ikkunaan, koska en lainkaan halua näitä urbaaneja elukoita sisälle!

Siinä se, pulut voivat ollotella katolla ja me heiltä suojassa katon alla. Grosse Rittergassella säilyy rauha.

Riikan ekan päivän iloinen ilta

Riikka: Ensimmäinen päiväni Frankfurtissa oli kaikkia mieliasioitani täynnä. Menimme yhdessä jo Ilkan aikaisemmin tutustumille Metsäjuhlille. Meininki metsässä oli aivan uskomaton, ainakin näin suomalaisen observoijan silmin. Metsä oli täynnä herkkukojuja ja kaljakojuja, joiden istumapaikat eivät olleet millään muotoa aidattuja, vaan kaljan saattoi ostaa mistä tahansa ja kävellä mihin tahansa sitä nauttimaan. Ihmiset eivät kuitenkaan lojuneet maassa juomassa omia kaljojaan, kuten Suomessa usein on tapana ja lisäksi ihmiset eivät ainakaan silmin nähden olleet kovinkaan humalassa. Kaikki tanssivat ja hurrasivat cover-bändeille iloisella mielellä! Maistelimme tietenkin paikallisia herkkuja ja törsäsimme rahaa myös yhteen vehnäoluseen. Kotiin viemiseksi ostimme jo saksan oppikirjoista tutun ihka oikean Brezelin, joka yllätti meidät suolatikkumakumaisuudellaan.

Currywurst und Schöfferhofer Weizen

Mikä ihme tämän lörtsyltä maistuvan herkun nimi olikaan? Sen päällä oli smetanaa, juustoa ja valkosipulia..

Crepes mit Banane

Päätimme mennä kotiin sporalla, joka jää hieman kauemmaksi kotoa, mutta miellyttävän jokivarsi-iltakävelyreitin päähän. Yllätykseksemme jokivarsi olikin molemmin puolin täynnä samaisia herkkukojua, bändilavoja ja hirmuisesti ihmisiä. Nämä kekkerit eivät kuitenkaan liittyneet mitenkään metsäjuhliin vaan kyseessä on Turnfest, joka on ilmeisesti suuri kansainvälinen jumppatapahtuma ja kestää 5.6. asti. Tutustumme asiaan tarkemmin ja palaamme asiaan.

  

Silta ja rantapenkat olivat täynnä ihmisiä.

Lakko!

Ilkka: Vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani, osallistuin tänään lakkoon. Ammattiliiton lakkomainonta oli sopivan hillittyä, oivaltavaa ja järkevää. IPSO (relevantti ammattiliitto) painotti sähköposteissaan kovasti ettei lakossa ole kyse eläkeuudistuksesta, vaan laajemmista ongelmista. Toisin kun muissa vastaavissa organisaatioissa, työnantaja sanelee yksipuolisesti työehdot eikä ammattiliitolla, jäsenmäärästä riippumatta, ole neuvotteluoikeutta. Vaikka työehdot ovat tällä hetkellä hyvät, on periaatteellisesti ongelmallista ettei työntekijöille ole niiden suhteen minkäänlaista sanavaltaa. Työnantajapuoli ei sen sijaan varsinaisesti edes yrittänyt perustella minkä takia lakko ei olisi perusteltu.

Vaikutti tosiaan siltä että talossa on tietty demokratiavaje. Ei tällaisia eläkeuudistuksia pitäisi voida toteuttaa ilman todellista neuvottelua. Vaikka tämä eläkeasia ei sinänsä ole tärkeä, se on selvä merkki siitä ettei tämä nykyinen systeemi ole oikeustajuni mukainen. Jos kerran olen samaa mieltä lakkoilijoiden kanssa, kai minun kuuluu lähteä lakkoon mukaan kun siitä ei minulle mitään varsinaista kustannusta koidu (ehkä lakkoajan palkka, mutta minun palkallani se tekee vain muutaman euro—toisaalta olisi outoa jos työnantaja laskee näitä minuutteja, kun muuten työaikaa ei lasketa lainkaan). Vähän itsekästähän se olisi antaa muiden lakkoilla minun oikeuksieni puolesta.

Ihan kiva että menin. Se oli hauska kokemus. Siellä oli yllättävän paljon ihmisiä, paljon tuttujakin.

 

Siinä pönötetään euromerkin alla. Joillain oli siniset IPSO-sateenvarjot, muille jaettiin A4-kokoiset laput heilutettaviksi ja pillit. Tästä vihellettiin ja vilkutettiin yläpuolella olevalle johtoryhmän kokoukselle. Aika noloa tuntuista toimintaa, mutta sitähän lakot ovat.

 

Muutaman puheen (joista jostain syystä osa oli vain saksaksi) jälkeen lähdettiin parin sadan metrin kierrokselle muiden toimistotalojen ympäri.

 

Äänessä oleva tummapukuinen henkilö johti lakkoa. Komeat hiukset. Loppupuheiden jälkeen pääsi kotiin. Tai töihin. Suurin osa taisi mennä takaisin toimistolle ainakin hetkeksi.

Riikan ensimmäinen blogimerkintä

Tämä on ensimmäinen ikinä kirjoittamani blogimerkintä. Nyt siihen on todella aihetta, kun on tällaiset jännittävät kaksi kuukautta edessä.

Ilkka tuli minua vastaan eilen lentokentälle ja johdatti minut turvallisesti uuteen kotiimme Grosse Rittergasselle. Kotimme on aivan hurmaava. Kapeita portaita pitkin kävellään ylös omaan matalaan majamme (kirjaimellisesti). Ikkunasta näkyy ravintoloita ja Kneipeja. Niin ja ihmisiä siis myös, mikä on hyvin tärkeä asia.

Nopean hengähdyksen jälkeen, Ilkka vei minut syömään läheiseen pizzeriaan. Istuimme terassilla ja nautimme sitä kuuluisaa Apfelweinia, joka on itse asiassa oikein hyvää! Ruokailumme elävöitti iloisa saksalaisseurue, ja saman tien rakastuin uudestaan Saksaan. Saksa on hyvä maa.

Matkakuumeen aiheuttama univelka muistutti itsestään hyvin pian ja lähdimmekin kotiin nukkumaan. Untamme ei häirinnyt muu kuin herttainen pulujen kuhertelu. Pieni puluyhteisö asuu katollamme heti sänkymme yläpuolella, tepastelee ja pitää hassua kuherrusääntään. Kattoikkunasta voi tarkemmin seurata lintujen toimintaa.

Asuinympäristömme on siis juuri niin ihanan idyllistä, miltä se kuvissa näyttää, ellei vielä pikkuisen ihanampaakin! En malta odottaa ensimmäistä seikkailuani kaupungilla, mutta sitä ennen aion purkaa matkalaukut ja todella asettua taloksi.

Ich bin sehr zufrieden!

Blogista

Jotkut ovat ehkä huomanneetkin että olen tehnyt teknisiä uudistuksia blogiin. Vasemmassa palkissa on nyt kaikenlaista tavaraa.

Ensin on “uusimmat kommentit” ja “Frankfurtin sää”, jotka ovat olleet siinä jo pitkään ja lienevät aika itsestään selviä. Kolmantena, uutena tulokkaana, on “Twitter updates”. Eli tämä on sitä twitteriä jonka mainitsin aiemmin. Twitter-viestit ovat hyvin lyhyitä ilmoituksia (maksimissaan 140 merkkiä) siitä mitä tekee, miltä tuntuu tai mitä ajattelee. Tällaisia on näppärä kirjoittaa kännykälläkin ja julkaisukynnys on hyvin matala. Eli jos blogissa ei ole uutta tekstiä, niin voi aina vilkaista jos olen päivittänyt tilaani Twitterissa. Seuraavaksi on “nykyinen sijanti”, joka paikallistaa minut kartalla kännykässä olevan Google Maps -ohjelman avulla. Sillä voi halutessaan vakoilla olenko kotona, töissä vai jossain muualla, jos on jostain syystä oppinut tuntemaan Frankfurtin karttaa. Loput ovatkin vanhoja ja varmaankin itsestään selviä asioita.

Eli blogin vasemmasta laidasta saa näppärästi katsottua mitä teen (jos olen sattunut twitteriä päivittämään), missä olen ja minkälainen sää täällä on. On epäselvää kiinnostaako nämä tiedot ketään, mutta siellä ne nyt kuitenkin ovat. Onpahan ainakin jotain katsottavaa jos blogiin ei ole tullut uutta kirjoitusta tai kommenttia sitten viime käynnin. Esimerkiksi nyt voi Twitterista nähdä että olen muuttanut uuteen asuntoon, vaikka en ole siitä vielä blogiin ehtinyt kirjoittaa.

Voisitte kommentoida mitä mieltä olette blogin nykylinjasta. Pitäisikö kuvia olla enemmän? Enemmän kirjoituksia? Vähemmän, mutta laadukkaampia kirjoituksia? Enemmän fakta-juttuja, esimerkiksi Frankfurtin historiasta? Pitäisikö kuvat siirtää erillisiin kuva-albumeihin vai enemmin integroida suoraan tekstiin? Enemmän kommentteja voisi ainakin olla, mutta se on lukijoiden vastuulla.