torstai 9. heinäkuuta 2009

Kahvihuone

Ilkka: Meillä ei ole töissä kahvihuonetta ollenkaan. Tilastokeskuksella sellainen oli. En siellä tajunnutkaan miten tärkeä se on, etenkin uudelle työntekijöille. Kahvipöydällä on nähdäkseni kaksi tärkeää roolia.

Ensinnäkin, se on työyhteisön luonnollinen kohtaamispaikka. Kahvipöytä on neutraali paikka, johon voi mennä vaikkei siellä istuvia tuntisikaan. Keskusteluihinkin voi osallistua luontevasti. EKP:llä kun ei kahvihuonetta ole (on vain minikeittiö mistä voi hakea juomia), ihmiset keskustelevat toistensa huoneissa. Se on ihan ok niille jotka juttelevat, mutta ainakaan minä en koe luontevaksi änkeä toisten työhuoneisiin kuuntelemaan muiden keskusteluja. Kun ei niitä keskusteluja kuule, ei tiedä mitä työyhteisö ajattelee eikä oppi tuntemaan ihmisiä. Se nostaa kynnystä puhua työasioistakin. EKP:llä on kyllä hyvä työilmapiiri ja ihmiset ovat ystävällisiä, palavereissa on oikein mukavaa ja niissä tulee puhuttuakin, mutta ilman luontevaa paikkaa istua ja jutella, en ole päässyt yhteisöön kunnolla sisälle.

Toiseksi, kahvipöydän lehdet ovat luonteva ja tärkeä tapa pitää lyhyitä taukoja työstä. Toki koneellakin voi lukea lehtiä netistä, mutta siinä ei saa silmät levätä. Ja siinä ei tule selvää eroa työn ja tauon välillä, joka varmaan laskee sekä työ- että lepotehoa.

Nyt pitkällisen työkokemukseni perusteella voin todeta että kahvipöydät ovat tärkeitä, etenkin uusien työntekijöiden integroitumisen kannalta.

1 kommentti:

Karina kirjoitti...

Olet oikeassa. Yleensä firmoihin muodostuu joku loukko johon kokoonnuttaan.Scheringillä yläkerroksen kahvitilaan ei kukaan viitsinyt mennä vaan notkuttiin jonkun työpisteen vieressä. Sitten on niitä jotka roikkuvat aina kahvitiloissa - kuten minä - koska siellä tosiaan kuulee paljon mitä ei muuten kuulisi. Tämän vuoksi monet luulee että kahvittelijat eivät tee työtä. Se ei pidä paikkansa, en ollut ainoa kahvittelija joka teki työnsä sen jälkeen kun muut oli lähteneet kotiin. Me kiihkokahvittelijat olimme ehdottomasti tällä tavalla tehokkaita työntekijöitä, mutta en ole varma uskoiko firman johto sitä.

Mutta myös toisten huoneisiin voi vapaasti mennä. Uskon vilpittömästi että ihmiset ilahtuvat kun saavat rupatella jonkun kanssa.