Unohdin mainita edellisessä Bürgramt kirjoituksessa että liityin siinä yhteydessä kirkkoon. Tai pikemminkin minut pakkoliitettiin kirkkoon. Ilmoittautuessani virastossa virkailijaa kysyi minulta mihin uskontoon kuuluin. Rehellisenä ihmisenä ilmoitin kuuluvani Suomessa luterilaiseen kirkkoon, mutta Saksassa en mihinkään. Hetken aikaa asioita selvitettyään, virkailija ilmoitti että Hessenissä ei ole luterilaista kirkkoon. Näin kun hän valitsi tietokoneella valikosta Hessenin evankelisen seurakunnan uudeksi henkiseksi kodikseni.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että yhteen kirkkoon kuuluminen on enemmän kun tarpeeksi. Saksalaiseen kirkkoon, jonka yhdessäkään tilaisuudessa minulla ei ole mitään aikomusta käydä ja jonka palveluita en todennäköisesti kielimuurin takia pystyisi edes teoriassa käyttämään, minulla ei ollut mitään aikomusta liittyä. Normaalista virastoasiointityylistäni poiketen protestoin. Ilmoitin kuuluvani seurakuntaan Suomessa, en Hessenissä. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen eikä minulla ole mitään halua liittyä löyhästi samantyyppiseen seurakuntaan täällä. Virkailija soitti jonnekin, ilmeisesti Hessenin evankeliseen seurakuntaan, ja puhelun jälkeen ilmoitti tyynesti että jos haluan erota kirkosta, se pitää tehdä eri paikassa. Eroilmoituksen jälkeen joutuisin maksamaan vain kuluvan ja seuraavan kuukauden jäsenmaksut. Vastaus tuntui absurdilta: minua ei kiinnostanut eroaminen vaan liittymättä jättäminen. Jätin kuitenkin asian siihen. En lähtenyt valehtelemaan että en oikeasti kuulu kirkkoon ollenkaan, ymmärsin kysymyksen väärin. Meidän yhteinen kieli oli sen verran huteralla pohjalla että kovin syvällinen keskustelu uskonvapaudesta ei olisi ollut mahdollista, eikä sellaisesta olisi ollut hyötyäkään. Tämä byrokraatti ei tee sääntöjä, vaan noudattaa niitä. Jos minä en ole tyytyväinen, valitusosoite on muualla.
Samalla viikolla tulikin jo evankelisen kirkon lehti postissa. Luonnollisesti saksaksi. Selasin sen läpi, mutta en kokenut suurta valaistumista. Nyt pari päivää sitten tuli kirje seurakunnalta. Ikävä kyllä se on myös saksaksi, niin en sen substanssista tiedä mitään. Jos joku sitä haluaa minulle tulkata, niin se on alla. Tuskin siinäkään mitään tärkeätä on. Ilmeisesti kertovat lähinnä yhteystietojaan.
Ainoa oikeasti oleellinen asia on että en joudu maksamaan tälle seurakunnalle penniäkään. Varmistin EKP:n intrasta että kirkollisvero menee vain verotettavista tuloista. Koska EKP:n maksamat palkat ovat verottomia, en joudu maksamaan kirkollisveroakaan.
Periaatteellisella tasolla tämä on täysin kohtuutonta. Ymmärrän vielä jotenkin että Suomen sisällä muuttaessa siirtyy aina automaattisesi paikalliseen seurakuntaan, mutta tässä minut liitettiin täysin vieraaseen kirkkoon. Vain koska ilmoitin kuuluvani johonkin löyhästi samantyyppiseen kirkkoon jossain muualla! Jos täällä tulee Greenpeace feissari vastaan joka kysyy kiinnostaako minua luonnonsuojelu, pakkoliitettäänkö minut paikallisen Greenpeacen jäseneksi sillä perusteella että maksan Suomessa Roska-Roope tarrasta (siis jos Suomessa sellaisesta maksaisin)? Miten uskonnonvapaus toteutuu kun viranomaiset pakottavat vieraan kirkon jäseneksi? Minkälainen kirkko ylipäätään ottaa vastaan jäseniä jotka liittyvät vastoin omaa tahtoaan?
“Pah”, sanon minä. En kyllä jaksa erotakaan, kun pitäisi ilmeisesti käydä se jossain toimistossa tekemässä eikä siitä nyt konkreettista hyötyä olisi. Täytyy vaan muistaa asia jos joskus tänne tulee oikeisiin töihin.
7 kommenttia:
Voi, ne toivottivat sinut arvokkaasti tervetulleeksi evankelisen kirkon suojiin, osallistumaan kokouksiin, keskustelukerhoihin ja tapaamisiin, nauttimaan ilmaisesta leh
... nauttimaan ilmaisesta lehdesta ja olostasi Frankfurtissa. Hyvin ystavallista.
Kuinkahan kirkollisia saksalaiset ovat? Ehka tama on tapa saada jasenia? Voisi olla hyva Suomessakin, ulkomaalaiset voivat olla yksinaisia ja kirkosta saavat seuraa. Ne intialaiset jotka lahti Suomeen tyokeikalle kysyivat kirkoista. Hindutemppeleita kun Suomessa ei ole. Sanoin etta kirkoissa varmasti loytyy toimintaa ja ystavallisia ihmisia jos kaipaa suomalaisten seuraa tyon ulkopuolella. Olivat hyvin kiinnostuneita.
Suomen kirkon virallinen nimi on evankelis-luterilainen kirkko. Osaako joku valistaa nimen synnystä? Ilmeisesti historian kulussa jotain on tapahtunut mikä on yhdistänyt Suomessa evankelisen kirkkosi ja luterilaisuuden.
Minua jäi askarruttamaan nuo käsitteet "evankelinen, luterilainen, evankelis-luterilainen". Kaivoin esiin vanhan kunnon Ison Tietosanakirjan ja sieltähän löytyy apu. Menemättä yksityiskohtiin: evankelinen on kaikkien uskonpuhdistuskirkkojen yhteisnimitys vastakohtana katoliselle kirkolle. Evankelis-luterilainen on tullut käyttöön erottamanaan lähinnä luterilaiset ja reformistit evankelisten sisällä. Näitä linjajakoja on usean vuosisadan aikana selvitetty varsinkin Saksan eri osavaltioissa. Ehkäpä mainingit elävät vielä siellä Hessenissä.
Kiitos selvennyksestä!
Minulle tuo evankelinen sanana tuo mieleen amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston, mutta siihen ei selvästikään ole mitään perustaa. Joka tapauksessa saman nimisetkin kirkot voivat poiketa toisistaan aika paljon, etenkin Atlantin eri puolella.
En ole Saksan uskonto-tilanteeseen perehtynyt, mutta minullekin on syntynyt sellainen käsitys että täällä ovat eri kirkot kilpailleet reviiristä aktiivisesti (oma tutkimukseni rajoittuu Mikael Karvajalkaan, joka ei ole kovin kattava katsaus tilanteeseen). Siinä valossa olisin kuvitellut että täällä pyrittäisiin nykyään korostamaan uskonvapautta, eikä valtion toimesta lokeroitaisi ihmisiä eri seurakuntiin.
Jos ei siitä ole taloudellisia rasitteita, mikset kuuluisi vaikka kuinka moneen kirkkoon. Ainakin teillä oli Phillyssä mitä ihanin kirkko jouluna ja muutenkin. Kuuluittehan te siihen, vaikkei se juuri Evankelis-Luterilainen voinut
olla!
Vieroksun ajatusta että virasto ilmoittaa minulle mihin kirkkoon minä kuulun. Jenkeissä me saatiin valita kirkko itse.
Mutta tosiaan, kun se ei nyt mitään maksa, en asialle mitään viitsi tehdä.
Lähetä kommentti