En halua nyt lähteä yleistämään mitään eri maiden moraalikäsityksistä. Epäilemättä minun kokemukseni ei ole kattava otos mistään.
Olen huomannut että toisten mielestä pieni petos ei ole tuomittavaa, vaan päinvastoin hienoa. Sellaista pientä fuskua, kuten pihvin piilottaminen työpaikkaruokalassa riisikeon alle. Kun kassa ei näe pihviä, ei siitä tarvitse maksaa. Operaatio tietysti vaatii enemmän riisiä kun kukaan haluaa syödä, mutta sen pois heittäminen ei maksa asiakkaalle mitään. Toisessa tapauksessa innostuneena levitetään tietoa miten kahvitilan kioskiautomaatista saa huijattua ilmaisia leipiä. Työnantaja kyllä subventoi leipiä (hinnasta päätellen ainakin), mutta toki ilmainen on aina ilmainen. Absurdeimmassa tilanteessa innostutaan siitä, että intrasta voi tilata toimistotarvikkeita ilmaiseksi. Sitten tilataan kilpaa USB-muistitikkuja, kalentereita, muistivihkoja, jne. Ymmärrän vielä ne USB-tikut ja muistivihot (sellaiset hienot Moleskine-vihot jotka maksavat yli kymmenen euroa kaupassa), niillä on joku taloudellinen arvo, mutta mikä saa ihmisen tilaamaan jättimäisen seinäkalenterin toimistoonsa? Vaikka se on “ilmainen”, niin ei sillä tee mitään. Jos joku jakaisi vastaavia kalentereita kadulla ilmaiseksi, en usko että kovin moni ottaisi vastaan. Mutta kun sen voi “ovelasti” tilata ilmaiseksi työnantajan intrasta, niin sitten on siistiä hankkia sellainen.
Tällainen käyttäytyminen on taatusti yleistä esimerkiksi yläkoulussa, mutta jotenkin ajattelin etteivät EKP:hen valikoituneet koulutetut ihmiset varastaisi työnantajalta pihvejä. Etenkään kun työnantaja ystävällisesti tarjoaa niitä pihvejä mukavasti subventoituun hintaan.
Minulla on sellainen olo että tämä olisi pienempi ongelma Suomessa, mutta epäilemättä tällaista tapahtuu kaikkialla. Hesarissa on nyt kesällä ollut monta artikkelia ilkivallan kustannuksista Helsingissä. Kyseessä on periaatteellisella tasolla sama ilmiö. Yhdysvalloissa bagel-kauppiaaksi siirtynyt ekonomisti oli tutkinut että toimistotyöntekijöiden bagel-varkausten määrä riippuu suhdanteista. Bisnes toimi niin, että kauppias vie bagelit ja rahalippaan työpaikalle aamulla ja hakee illalla pois—ilmestyneen rahan ja kadonneiden bageleiden erotuksen perusteella sai laskettua varkausten määrän. Eli tätä epärehellisyyttä on aina jonkun verran, mutta jos sitä on paljon, muuttuu moni asia hankalaksi.
Yhteiskunnan moraalikäsitys on tärkeä tuotannontekijä taloudessa. Jos pihvien piilottaminen riisin alle on yleistä, niin silloin ravintolanpitäjien pitää hankkia x-ray koneet kassoille tai jotain. Kun pitää käyttää resursseja varastamisen estämiseen, kulut nousevat mutta samat ihmiset saavat edelleen pihvinsä. Jos yhteiskunnassa pihvien varastaminen on sosiaalisesti tuomittavaa, niin valvontaan ei tarvitse käyttää rahaa koska kukaan ei kehtaisi syödä varastettua pihviä muiden nähden. Eli sosiaalisenkontrollin puuttuminen johtaa siihen että kaikkien pihvi maksaa enemmän. Sama tietysti pätee moneen muuhunkin: ilman sosiaalista kontrollia ei puhuvat roskapöntöt kannata Helsingissä, eikä työnantaja voi antaa rivityöntekijän tilata toimistotarvikkeita (väliin pitäisi ehkä laittaa esimiehen hyväksyntä), eikä Ikea voi tarjota ilmaisia vaippoja lastenhoitohuoneessa. Eikä Bagel-kauppias voi luottaa asiakkaiden rehellisyyteen. Ilman luottamusta, ei bagel-bisnes voi toimia ollenkaan. Eli pelkästään luottamuksen puute tuhoaa tällaisen hyvinvointia lisäävän yrityksen liiketoimintaedellytykset. Suomessa aiheutuu älyttömiä yhteiskunnallisia kustannuksia siitä, kun duunareiden pitää hakea lääkärintodistukset sairaslomia varten. Siinä on vielä ongelmana se, että veronmaksajat joutuvat maksamaan siitä että työntekijät ja työnantajat eivät pysty luottamaan toisiinsa—tässä pihvi-esimerkissä sentään epäluottamuksen kustannukset osuvat suurin piirtein oikeaan porukkaan.
Sosiaalisenkontrollin puute estää optimaaliseen tasapainoon pääsyn. Ongelmana on tietysti keksiä minkälaisissa yhteisöissä sosiaalinen kontrolli on vahvaa. Bagel-miehen tutkimuksen mukaan pienissä toimistoissa varastetaan vähemmän kuin suurissa, johtajat varastavat enemmän kuin rivityöntekijät, huonolla säällä varastetaan enemmän kuin kauniilla säällä ja ennen stressaavia pyhiä varastetaan enemmän.
Palaten vielä hetkeksi siihen pihviin, nykyään meidän työpaikkaruokalassa ateriat hinnoitellaan painon mukaan. Pihvien piilottaminen riisikeon alle ainakin hiukan vähemmän kannattavaa kuin aikaisemmin. Tämä työpaikkaruokalan hinnoittelupolitiikka on muutenkin kiinnostava aihe, teen siitä vielä ihan oman merkinnän jossain vaiheessa. Joku voisi väittää että nyt on blogi lähtenyt rönsyilemään otsikon lupaaman ulkopuolelle, mutta oikeasti nämä liittyvät aiheeseen. Jos minä keksin näistä aiheista kirjoittaa ollessani Frankfurtissa, niin sitten nämä aiheet selvästi kuuluvat kategoriaan “Ilkka Frankfurtissa”.
20 kommenttia:
Tavaroita häviää joka työpaikalta. EKP:llä se pihvi varmaan syödään paikan päällä eikä viedä kotiin ja seinäkalenterikin päätyy toimiston seinälle. Suomessa jopa sairaaloiden kammottavia paitoja, pyjamia ja lötköttäviä sukkia viedään kotiin koko perheelle. Jostain syystä minullekin kertyi Orionilla "näytehuiveja" ja muuta kamaa vaikka ne kaikki oli tarkoitettu asiakkaille. Henkilökohtaisten juttujen printtaaminen on kielletty työpaikoilla mutta vielä kun itse olin töissä, työpaikan väriprintterillä tehtiin hienoja väriprinttejä valokuvista täysin yksityiseen tarkoitukseen.
Kun tarjoutuu tilaisuus, kai aika harvalla on niin korkea moraali ettei tartu hetkeen.
Printtaamisesta puhuessa tarkoitin Suomessa printtaamista. Intiassa Mehtalla kukaan ei uskalla printata omia juttuja koska työpaikalla on tiukka valvonta ja pelätään johtajien huutoa ja haukkumista koska itseään alempaa työntekijää voi kohdella miten vain. Teroitettavat lyijykynät tilataan yksitellen ja tuodaan kun edellinen on ihan nysä. Sekin tulee kalliiksi vaikka kynäntilaajan palkka ei ole suuri.
Toki jonkun verran tapahtuu kaikkialla, sen kai tein tekstissäkin selväksi, mutta sitä on selvä aste ero siinä, tulostavatko työntekijät työpaikan väriprintterillä ilmaiseksi vai varastavatko he koko tulostimen. Tai ottavatko he varastohuoneesta yhden kynän kotiin, vai pari laatikkoa.
Silloin jos kielletty toiminta on oleellisesti helpompaa kuin laillinen (esim. firman kirjekuorien tai tulostimen käyttö), niin on selvää että monet valitsevat sen helpomman ratkaisun. Se on yhteiskunnan tasolla jopa tehokasta. Ihmiset tulostavat työpaikalla ilmaiseksi koska ei ole mitään muuta järkevää tapaa tehdä sitä. Työnantajalle ei voi siitä maksaa, kun ei haluta lähteä niin pieniä summia keräämään. Leivän varastuksen yhteydessä on olemassa järkevä laillinen ratkaisu: sen leivän voi myös maksaa. Se on jopa helpompaa kuin varastaminen. Tuskinpa sinäkään olisit niitä näytehuiveja ottanut ilmaiseksi jos niiden vieressä olisi ollut rahalipas johon niistä kuului maksaa?
Uskon että suurin osa välttää kiusausta vaikka tarjoutuu tilaisuus. Myymälästä näpistykseen ja vakuutuspetokseen tarjoutuu tilaisuuksia päivittäin, mutta ei niitä kaikki tee. Se bagel-myyjän aineisto todisti että suurin osa on rehellisiä. Useimmissa firmoissa 90% maksaa bagelistaan vaikka kukaan ei valvo. Mutta jos rehellisten osuus tippuu 60%, niin sitten on yhteiskunnallinen ongelma. Etenkin jos joku varastaa rahalippaan niin on ongelma. Siihenkin tarjoutui kaikille tilaisuus, mutta sellaista kävi todella harvoin. Kyllä ihmiset ovat pääsääntöisesti rehellisiä, mutta rehellisyyden määrä voi vaihdella yhteisöstä toiseen.
Onpa karmeata tekstiä. Onko moraali todella painunut näin alas. Ehkäpä syynsä on jatkuvalla hokemisella yhteiskunnan vastuusta yksilön vastuun asemasta.
Tuo Mehtan kynäntuoja on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Ilmeisesti Intiassa luottamuksen puute on pakottanut työnantajan palkkaamaan erillisen kynävahdin. Ei kai niitä nyt kuitenkaan huvikseen palkata? Eli siinä tapauksessa luottamuksen puute tulee todella kalliiksi.
Onneksi täällä ei kaikki tilaa vihkoja kotiin vietäväksi, jos se olisi yleinen ilmiö niin varmasti täälläkin pitäisi ottaa käyttöön vihkontuoja joka tuo uuden samalla kun hakee täyden pois. Tai sitten EKP lopettaisi älyttömän hintaisten vihkojen tarjoamisen ja siirtyisi johonkin bulkkituotteeseen mitä kukaan ei viitsi varastaa.
Tuo Mehtan lyijykynäkäytäntö kuvastaa varmaan enemmän intialaista säästäväisyyttä kuin työntekijöitä kohtaan tunnettua epäluottamusta. Esimerkiksi meillä ei tulostimissa ole paperia, vaan jokainen osasto saa kuukausittain pienen määrän paperia, joka säilytetään kaapissa osastolla. Tehokas tapa eliminoida turhat printtaamiset kun pitää viedä ensin paperit printteriin ja palata taksisin printtaamaan. Ja uhkana on aina, että paperi loppuun ennen kuun loppumista. Uutena säästötoimenpiteenä meillä lopetettiin alkuvuodesta kertakäyttökuulakärkikynien ostaminen. Nyt ostetaan vain niihin sopivia teriä (vai miksi niitä kutsuttaneekaan - ei taida olla edes suomenkielistä nimitystä sellaisille).
Pihveistä en tiedä, mutta ainakin koulun ruokalassa piti lihapullat piilottaa muussin alle. Muuten sai tyytyä kolmeen lihapullaan. Minusta tuntuu, että tuollaiset rajoitukset on tehty jotain keskivertohenkilöä kohden, jolloin puolet ei syö edes sallittua määrää ja puolet joko huijaa tai näkee nälkää.
Joo, tuollainen kouluruoka-tyyppinen säännöstely on aika huono tapa jakaa ruokaa. Etenkään koulussa ei ole edes mahdollista maksaa siitä neljännestä lihapullasta, niin piilottaminen on ainoa tapa saada tarvittava määrä ruokaa. Miten muuten koulussa, oliko siellä eri kiintiöt eri ikäisile lapsille? Luulisi että ekaluokkalainen tarvitsee aika paljon vähemmän lihapullia kuin lukiolainen, ja ainakin English Schoolissa molemmat taisivat käyttää samaa ruokalaa.
Teillä ei ilmeisesti ole jokaisessa huoneessa tai edes osastolla omaa tulostinta?
Meillä on printteri- ja kopiohuoneet molemmissa kerroksissa.
Vakavasti puhuen, vaikka tämä paperisysteemi tuntui aluksi naurettavalta eikä sillä varmaan saadakaan kovin kummoisia rahallisia säästöjä, niin se on kyllä tehokas tapa välttää turhaa printtausta ja kopiointia. Ekologisesti järkevää.
Rahallisesti varmaan menee miinuksellekin jos tulostavien ihmisten aika on minkään arvoista. Mutta paperia ja energiaa varmasti säästyy. Tiedän että minä tulostan enemmän kun on tulostin omassa huoneessa.
Enemmän kuin mitään muuta, työnantajilta varastetaan aikaa, tupakoitsijat ovat pienen pieni osa tupakkataukoineen. Suurin osa ihmisistä käyttää työaikaa omiin tarkoituksiin, surffailuun netissä, blogien kirjoittamiseen, milloin mihinkin. Kynä-, paperi ja printtivarkaudet ovat varmasti mitättömiä aikavarkauksien rinnalla.
No, maailmassa on kaikenlaisia ongelmia ja epäkohtia, eikä minulla ei ole tässä blogissa tarkoitus niihin puuttua tärkeysjärjestyksessä. Kirjoitan niistä jotka kiinnostavat minua.
Netissä surffailu työaikana on minun näkökulmastani hyvin yhdentekevä aihe ainakin kuukausipalkkaisten osalta. Kuukausipalkkaisilta odotetaan yleensä jokin tietty työsuorite vakiopalkkaa vastaan. Jos työntekijä käy välissä Facebookissa ja välillä tekee töitä vastaavasti tehokkaammin, niin se ei minun nähdäkseni ole mistään pois.
Varastettu pihvi sen sijaan on jostain pois, sen takia se on konkreettinen ja kiinnostava asia.
Tuossa onkin ristiriita Suomen työaikalainsäädännön kanssa. Kuukausipalkkaisille tosiaan maksetaan yleensä siitä, että he tekevät jonkun työsuoritteen ja hyvin usein työntekijät voivat päättää itsenäisesti omasta ajankäytöstään. Jos työntekijä sitten vaikka surffaa netissä (enemmän kuin vain lisätäkseen työtehoaan) ja sen seurauksena joutuu tekemään ylityötä, kyseessä onkin jo rahan varastaminen työnantajalta.
Sen takia ylitöistä maksetaan vain kun ylitöistä on sovittu, jolloin Facebookissa käynti on ongelmallista vain näiden muutamien kohdalla. Heillä on jo henkilökohtainenkin insentiivi tehdä työt nopeasti koska ei ole kiva olla töissä älyttömän pitkiä päiviä. Ylimääräisten ylityökorvausten ottaminen on rahan varastamista, siitä ei varmasti ole epäilystä. Sen sijaan ajan varastaminen on absurdi ajatus, eihän työnantaja aikaa osta vaan työtä. En ole törmännyt sellaiseen että joku lorvii Facebookissa kaikki päivät ja nostaa ylityölisiä.
Kun puhutaan urakkatyöstä, työnantaja ostaa työpanoksen, mutta muuten työnantaja ostaa työtekijän sopimuksen mukaisesti määrätyiksi tunneiksi tekemään hänelle sovittua työtä, siis aikaa. Ja lakihan määrää siihen tauot, milloin voi suoritta omia juttuja esim. fb:n käytön jne.
Jossain on jopa laskettu että ei tarvitse olla kovinkaan suuri yritys kun yhden henkilön säästö tulisi jos omat seikkailut netissä kiellettäisiin kokonaan.
Tuollaisilla laskelmilla ei ole mitään tekeimistä todellisuuden kanssa eikä ne ole missään määrin kiinnostavia. Jossain hyvin yksinkertaisessa työssä, liukuhihnalla tai kaupankassalla ehkä, tehty työ on täysin riippuvainen työhön käyetystä ajasta. Sellaisilla aloilla taukojen syynääminen on ehkä järkevää. Luovilla tai symboli-analyysi aloilla työntekijän aivojen virkeys on tärkeä asia, jolloin tauot, mukaan lukien tupakka ja facebook-tauot, eivät ole yksiselitteisesti pois työnantajalta.
Kuten sanottu, en ole nähnyt tai kuullut sellaisesta että joku nostaa ylityökorvauksia tai työntää työnsä muiden harteille koska itse lorvii Facebookissa. Varmasti sellaista tapahtuu, mutta kun minä en sellaista ole nähnyt niin se ei minun blogini kannalta ole lainkaan kiinnostava ilmiö.
Voisitko muuten kommentoida nimellä, on kiva tietää ketkä täällä lukevat ja kommentoivat!
Kahvitauot ja käytäväkeskustelut ovat tosi tärkeitä tiedonhankkimiseen. On tärkeää tuntea työkaverinsa, sellaiseen seurusteluunkin menee aikaa joka voi tuntua tuhlaukselta. Toisilta oppii uutta, kuulee asioita ja tulee hirveästi ideoita ja tajuaa miten kunkin luonteen kanssa on paras tehdä yhteistyötä - toisin kuin jos paahtaa kuutiossaan 8 tuntia nyhräämässä sitä työtään puhumatta kenenkään kanssa.
Tästähän virisi ihan uskomaton keskustelu, ihan kuin joku oikea foorumi!
Anonyyminä kirjoitan edelleen, koska nimelläni ei ole mitään merkitystä, emme tunne toisiamme. Plogisi on avoin, joten lukeminen on luvallista mutta kommenttien osalta voit tietenkin rajata sitä siten, että valitset siihen mieleisesi. Elämä opettaa, viimeistään silloin kun itse on siellä maksajapuolella. On arvioitu, että työntekijät saattavat viettää useita tunteja päivässä seikkaillen netissä ja se kyllä jo tuntuu muussakin kuin aivojen virkistyksenä. Hyvää jatkoa!
Olen samaa mieltä, että kuukausipalkkaisella työntekijällä nettisurffaaminen ei ole ajan varastamista, vaan lähinnä työajan siirtämistä. Esim kaupan kassallahan tämä ei tietenkään toimi. Ei voi jättää kassatöitä hoitamatta keskellä päivää. Sen sijaan toimistolla se useimmiten onnistuu.
Jos työpäivä on 7,5 h ja toimistolla viettää 8 h sen takia, että on surffannut nettiä puoli tuntia, ei se mielestäni ole mitenkään ajan varastamista. Jos on joku kellokorttisysteemi, jonka ansiosta tuosta tulisi puoli tuntia ylityötä, se tietysti on varastamista.
Jos on niin tehokas, että voi käyttää puolet työajastaan surffailuun ja saa silti normaalin työpäivän puitteissa tehtyä työnsä hyvin, ei siinäkään ole mielestäni mitään väärää. Tässä tapauksessa joko työntekijä on liian pätevä tai työ ei oikeasti vaadi täyspäiväistä työntekijää. Jos kyse on ylipätevyydestä, voisi työntekijä toki käyttää loppupäivänkin tehokkaasti ottamalla ylimääräisiä vastuita, mutta ilmeisesti tässä teoreettisessa tapauksessa joko yrityksen palkitsemisjärjestelmä ei siihen kannusta, tai työntekijä ei ole kiinnostunut bonuksista ja nopeammasta urakehityksestä. Jos lisätyöstä ei palkita, eikä sitä mitenkään huomioida, olisi suorastaan hölmöä tehdä kahden henkilön töitä yhden henkilön palkalla.
Kuten on siis jo aiemmin mainittu, työaikaa on toki mahdollista varastaa, jos laskuttaa turhia ylitöitä tai jättää työt tekemättä (tai venyttää tuntipalkkaista työtä turhaan, mikä on sinäänsä sama kuin edellämainittu turha ylityö).
Lähetä kommentti