Mosel

Pari viikkoa sitten me vanhempani tulivat käymään täällä viikonlopuksi. Toinen oli läpikulkumatkalla Suomesta Intiaan, toinen taas Intiasta Suomeen. Täällä oli näppärä hengähtää välissä. Perjantai me kierreltiin Frankfurtissa, mutta lauantaiksi me oltiin suunniteltu päivämatka Mosel-jokilaaksoon viinitiloja ihmettelemään. Sinne meno oli minua ja Riikkaa houkutellut jo jonkun aikaa. Tämä oli täydellinen tilaisuus toteuttaa matka, koska Moselissa on autosta iloa ja näin me saatiin sekä vuokra-auto että kuljettaja näppärästi käyttöön!

Saksassa on monta viinialuetta, joista kuitenkin Mosel on kansainvälisesti arvostetuin ja tunnetuin. Moselissa valmistetaan lähes pelkästään valkoviinejä, joista etenkin Riesling on suosittu. Alueen maaperä on sopivan hiekkaista että se varastoi lämpöä päivisin ja hohkaa sitä öisin. Laakso on myös paikoin hyvin jyrkkä, ilmeisesti missään muualla ei viljellä viiniä yhtä jyrkässä rinteessä. Rinteessä maahan osuu enemmän aurinkoa, joka on yksi tekijä Moselin viinin erinomaisuuden taustalla.

Siinä tiivistetysti se viini-tietous jota imin wikipediasta matkanvarrella ja yhä pysty muistamaan.

Matkan varrella käytiin myös linnassa. Se oli oikein vaikuttava, mutta en sen nimeä nyt muista.

Moselissa me lähinnä ajettiin joen vartta pitkin. Autotie menee ihan rannassa, niin poikkeuksellisesti autostakin näkee hyvin. Se olisi myös hyvää seutua pyöräilyyn. Pari viikonloppua vuodessa autotiet suljetaan autoilta, jolloin Mosel on varmasti pyöräilijän ja rullaluistelijan paratiisi, mutta tienvarressakin oli ihan mukavan näköisesti tilaa pyörille. Sellainen matkustelu on toki vähän hitaampaa, meidän aikataululla se ei olisi mitenkään ollut mahdollista.

Maisemien ihailun lisäksi me tutustuttiin muutamaan paikallisiin Weinstubeihin, joissa sai maistella paikallisia viinejä. Se oli oikein mukavaa. Maistiaiset olivat tietysti ilmaisia, mutta viini oli sen verran edullista ja hyvää että sitä osti muutaman pullon mukaan ilolla, eikä pelkästään velvollisuuden tunnosta. Palvelu oli mukavaa, vaikkakin ensimmäisessä ehkä hiukan säälittävää. Miehestä näki päällepäin että hän juo viiniä työkseen, eikä jostain syystä kehdannut tarjota meille kun talon halvimpia viinejä. Oltaisiin me varmasti maksettu kahdeksankin euroa pullolta, mutta jostain syystä meille tarjottiin vaan yhtä neljän euron pulloa. Toisessa oli toiminta selvästi bisnes-henkisempää, maisteltavia viinejä oli paljon ja ne olivat toinen toistaan kalliimpia. Olivat kyllä myös hyviä. Me oltiin etukäteen luettu matkakertomus jossa viikon pyöräilyreissussa keskipäivämatkaksi jäi kymmenen kilometriä. Hidas matkanteko selittyi näiden Weinstubejen tiheydellä ja houkuttelevuudella. Ymmärrän heidän ratkaisua hyvin, näissä saisi kyllä varmasti kulutettua kivasti enemmänkin aikaa.

Ikävä kyllä suurin osa kuvista on Intiassa, mutta ehkä saan nekin siirtyvät jossain vaiheessa nettiin. Näistä muutamasta kuvasta saa kuitenkin varmasti vähän aistittua tunnelmaa.

Näytä koko albumi

Muokattu 4.8.2009 20:32:

Lisää kuvia on täällä.