Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä Ilkan Frankfurtissa olon kanssa, mutta kirjoitanpa silti. Kirjoitin tätä alkuun jatkokommenttina Elinan kommentille Syntymäpäivälahjoista merkintään, mutta kun tämä teksti rupesi venähtämään turhan pitkäksi päätin tehdä sen pohjalta kokonaan uuden merkinnän.
Taustalla oli siis havainto että lakkiaiset on täysin ylimitoitettu juhla suhteessa taustalla olevaan akateemiseen ansioon ja yliopiston valmistumisjuhliin.
Lukiosta valmistuminen ei tosiaankaan ole useimmille mikään erityinen akateeminen tapahtuma. Käytännössä lakkiaisissa kai nykyään juhlitaan lähinnä nuoren aikuistumista ja vanhempien työn päättymistä; se akateeminen suoritus ei ole niin tärkeä. Periaatteessa kai jo konfirmaatiojuhla on aikuistumisjuhla, mutta eihän siinä lapsi muuksi muutu: edelleen asuu vanhempien luona ja käy samaa vanhempien valitsemaa koulua. Lakkiaisten jälkeen lapsi muuttuu itsenäiseksi opiskelijaksi joka saa itse päättää minne menee opiskelemaan; vanhemmat voivat ripustaa "Mission Accomplished" julisteen seinälle kun ovat onnistuneesti tehneet oman työnsä ja siirtyä taka-alalle.
Toisaalta jos lakkiaisissa ei juhlita akateemisia ansioita, luulisi että ammattikoulusta valmistuville järjestettäisiin vastaavat juhlat. Kyllähän hekin aikuistuvat ja vanhemmat saavat samalla tavalla työnsä päätökseen. Ne juhlat ei kuitenkaan taida olla yhtä massiiviset? En kyllä tiedä. En muista lukeneeni sellaisista lehdissä, mutta henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole. En muista olleeni kenenkään ammattikoulun päättöjuhlissa. Tuttavapiirissä ei kovin montaa ei-ylioppilasta taida olla. Tästä päästään tämän merkinnän varsinaiseen aiheeseen!
Kaikesta tasa-arvoon tähtäävästä politiikasta huolimatta Helsinki on yllättävän jyrkästi jakaantunut akateemisiin ja ei-akateemisiin alueisiin. Helsingin Eteläisessä suurpiirissä yli 90% 16-18 vuotiaista on lukiossa, kun Itäisessä suurpiirissä osuus on vain 62%. Eli idässä on suhteessa väestöön neljä kertaa enemmän ammatillisessa koulutuksessa olevia kun etelässä! Ero on valtava. Erot on tietysti vielä dramaattisempia peruspiiritasolla: esimerkiksi Kulosaaressa ja Länsi-Pakilassa noin 95% käy lukion, kun Jakomäessä luku on 40% ja Pasilassa 51%. Eli Kulosaaressa yksi kahdestakymmenestä nuoresta ei ole lukiossa, kun taas Jakomäessä samankokoisesta porukasta peräti kaksitoista ei ole lukiossa. Jakomäessä todennäköisyys että satunnaisesti poimittu lukio-ikäinen ei ole lukiossa on siis kaksitoista kertaa suurempi kun Kulosaaressa!
On tietysti selvää että varakkaat ja koulutetut keskittyvät omille alueilleen ja koulutus periytyy, mutta erot ovat silti ällistyttävän suuret. Ei Helsingissä ole mitään aluetta jossa 95% aikuisväestöstä olisi ylioppilaita. Tilastoa ylioppilaiden määrästä en nyt löytänyt, mutta jotain osviittaa antaa osuus yli 15-vuotiaista jotka ovat suorittaneet vähintään keskiasteen (eli lukion tai ammattikoulun) tai ovat nyt lukiossa. Näitä on Kulosaaressakin vain 80% yli 15-vuotiaista. Etelä-Helsingissä on alueita joissa osuus on 83%, mutta lähellekään tuota 95% ei päästä missään. Ja tuo 83% siis sisältää myös ammattikoulun suorittaneita. Eli kaikkialla Helsingissä keskimäärin vähintään joka kuudes vastaantulija kadulla on vain perusasteen suorittanut, kun taas lukio-ikäisten osalta on alueita jossa vain kahdeskymmenesosa ei ole lukiossa. Hämmentävää. Toki osittain tilanne selittyy koulutusasteen yleiselle nousulla, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että on muodostunut alueita joissa lukiolainen ei käytännössä törmää ikätoveriin joka ei olisi lukiossa, kun taas toisilla alueilla lukiolaiset ovat vähemmistössä.
Kun alueelliset erot ovat näin suuria, ei tarvitse erityisemmin ihmetellä jos ei kaveriporukassa ole muita kun ylioppilaita. Päinvastoin, jos on kasvanut akateemisella alueella on aikamoinen saavutus jos on sen alueen yhden ei-lukiolaisen jotenkin löytänyt. Eli ei minun tarvitse sitä erityisemmin ihmetellä etten tiedä miten ammattikoulusta valmistutaan.
Näin suuret alueelliset erot luulisi vaikuttavan lakkiaisten luonteeseen eri alueilla. Kuvittelisi että ylioppilasta juhlistetaan eri tavalla alueilla jossa 95% on lukiossa, kun alueilla jossa 50% käy lukion. Tilastojen valossa Kulosaaressa lakkiaiset näyttäisivät olevan lähes yhtä vääjäämätön tapahtuma nuoren elämässä kun kahdeksastoista syntymäpäivä, mutta Pasilassa asia ei ole lainkaan itsestään selvä. Kuvittelisi että Pasilassa tätä jollain verrattain yllättävää tapahtumaa juhlittaisiin enemmän kun Kulosaaressa. Onkohan näin? En ole ollut lakkiaisissa kummassakaan kaupunginosassa (enkä ole nähnyt tilastoja lakkiaisten budjeteissa eri kaupunginosissa).
Tuossa äskeisessä tuli käytettyä tilastoja hiukan väärin. Se, että 95% Kulosaarelaisista nuorista on lukiossa ei tietenkään tarkoita että he kaikki saisivat lakin. Suomessa lukion aloittavista lakin saa kolmessa vuodessa vain 80% ja seitsemässä vuodessa 89%. Eli ei ne lakkiaiset ehkä ihan niin itsestään selvä asia ole Kulosaaressakaan. Sitä kautta juhliminen on kaiketi perusteltua missä vaan. Toisaalta ei se yliopistosta valmistuminen yhtään sen varmempaa ole, kahdentoista vuodenkin jälkeen vasta 77% yliopistossa aloittaneista on saanut tutkinnon. Eli jos juhlan koko riippuisi suorituksen todennäköisyydestä, pitäisi yliopistosta valmistumista juhlia enemmän.
Toisaalta, juhlitaanhan sitä syntymäpäiviäkin, vaikka ikääntyminen ei mitään erityistä taitoa tai tuuria vaadi. En minä lakkiaisia millään tavalla vastusta, päinvastoin, juhliminenhan on kivaa. Ei se muilta ole pois jos perhe haluaa tarjota skumppaa ja karjalanpiirakkaa ylioppilastodistuksen kunniaksi, oli se todistuksen saanti kuinka todennäköistä tahansa.
5 kommenttia:
Ylioppilasjuhlat ovat ihan kiva asia, etenkin kun ne ottaa tosiaan tärkeänä virstanpylväänä aikusitumisprosessissa. En sinänsä tiedä miksi kaikkien tuttujen ja sukulaisten pitää lahjoa tuota aikustuvaa, mutta se taitaa olla ihan yleismaailmallinen tapa aikustumisriiteissä. Mutta ei vanhempien missio ole ihan accomplished vielä siinä vaiheessa, ainakin minä tunnen kyllä vastuuta lasteni taloudesta (ainakin) siihen saakka kunnes heillä on vakituiset tulot. Eli senkin puolesta yliopistosta valmistumista voisi juhlia (Suomessakin) vähän juhlavammin.
En ole tällä kertaa ihan varma siitä, tulkitsenko herra tilastotieteilijän kanssa tilastoja samalla tavoin. Jos alueella asuvista 15 vuotta täyttäneistä 83% on suorittanut toisen asteen tutkinnon, jäljellejäävä 17% sisältää myös parhaillaan koulussa olevat 15 vuotta täyttäneet. Mutta on toki selvää, että "lukioalueella" asuva kouluttamattoman perheen lapsi menee todennäköisemmin lukioon kuin jos asuisi alueella, jossa kaveritkaan eivät mene. Kavereiden vaikutus on yhtä lailla merkittävä kuin perheenkin. (Samasta syystä "hyvässä" koulussa tulokset ovat parempia vaikka opetuksen tasossa ei olisi eroa - positiivinen peer pressure vaikuttaa siinä kuin negatiivinenkin.)
Enpä usko, että lukion kesken jättäminen pienentäisi alueellisia eroja. Paine pinnistellä lukio loppuun on suuri kun kaikki kaverit ja sukulaisetkin tekevät samoin.
Ammatillisen koulutuksen arvostuksen lisääntyminen nuorten suunnitelmissa on minusta viime aikojen tervetulleita kehityssuuntia. Koulutusjärjeatelmämme on ilmeisesti menossa kohden jonkin asteista murrosta, ehkä juhlatkin.
Juhlien aiheita ei ole koskaan liikaa. Ripille pääsyn lisäksi ei perheellä juuri ole luonnolliisia läheisten omaisten ja ystävien koolle keräämisen aiheita. Sitäpaitsi (mahd.) lahjat ovat omaa elämäänsä aloittelevalle nuorelle todella tervetulleita.
- Itse elin lapsuuden ja varhaisnuoruuden teollisuuspaikka-kunnalla, jossa tuo oppikouluun meno ja menemättömyys oli täysin jyrkästi 99%/1% jakaantunut. Vajaan yhden prosentin työläislapsen ylemmälle asteelle hakeutuminen oli sattumanvaraista ja tietysti edellytti tiettyä lahjakkuutta ja itsenäisyyttä - joutui selvästi erottuneeksi elin-ympäristöstään, mutta ainakin tietämissäni tapauksissa saavutti arvostettuja asemia ja sulautui vaivatta akateemisemmista piireistä polveutuvaan yhteisöön.
"En ole tällä kertaa ihan varma siitä, tulkitsenko herra tilastotieteilijän kanssa tilastoja samalla tavoin. Jos alueella asuvista 15 vuotta täyttäneistä 83% on suorittanut toisen asteen tutkinnon, jäljellejäävä 17% sisältää myös parhaillaan koulussa olevat 15 vuotta täyttäneet."
Tuo 17% sisältää tosiaan jonkun verran yhä peruskoulussa olevia tai ennen lukiota välivuotta pitäviä, joka tosiaan aiheuttaa jonkun verran harhaa. Lukiossa jo olevathan minä olin numerosta poistanut. (Toisen suuntaista harhaa aiheuttavat ammattikoulun suorittaneet, jotka luetaan mukaan tuohon 83% jolla pyrittiin kuvaamaan ylioppilaiden osuutta väestöstä.)
En usko että tuo harha erityisemmin muuttaa tuloksia.
Ongelmana on, että tilastoissa on mukana nuoret joilla on vielä koulutus kesken. Olisi paljon mielekkäämpää tarkastella edes yli 18-vuotiaita, mieluiten yli 30-vuotiaita, jotta saisi kunnon käsityksen loppututkintojen suhteellisista yleisyyksistä.
Kunnollista tilastoa aiheesta ei nyt löytynyt. Toki jakajasta voisi poistaa alle 18-vuotiaat, mutta kun nimittäjässä on mukana myös 15-18 vuotiaat lukiossa olevat tai keskiasteen tutkinnon suorittaneet, on numeron merkitys epäselvä. Toisaalta tätä osuutta voi pitää ylärajana yli 18-vuotiaan väestön osuudelle joka on suorittanut keskiasteen tutkinnon tai on tällä hetkellä lukiossa. Kun tämäkään ei nouse yli 88% missään, ja keskiasteen suorittaneiden ja lukiossa olevien osuus väestöstä muodostaa ylärajan ylioppilaiden osuudelle väestöstä, näyttää selvältä että nuorten osalta akateemisuus pakkautuu paljon tiiviimmiksi ryppäiksi kun kokonaisväestön. Vertaispaine voi tosiaan olla se selittävä tekijä.
Mutta tilanne olisi toki selvempi jos olisi kunnon tilastot. En nyt kuitenkaan lähde sellaisia viranomaisilta pyytämään.
Tuo Ukin mainitsema ammatillisen koulutuksen arvostuksen lisäys on tosiaan positiivinen piirre. Mutta esiintyyköhän trendi samanlaisena kaikkialla? Alkuperäisetkin asenteet ammatilliseen koulutukseen ovat taatusti erilaiset riippuen siitä onko omalla alueella nyt 5%, 20% vai 60% nuorista lukion ulkopuolella. Olen jotenkin ajatellut että Suomen koulutusjärjestelmä on tasavertainen ja yhteinen kokemus kaikille, mutta kun alueelliset erot ovat näin suuret niin eihän se niin voi olla. Lukio ja ammattikoulu, ja sitä kautta lukiosta ja ammattikoulusta valmistuminen, koetaan väistämättä eri tavalla eri alueilla.
Kuten Elina kirjoitti, yhteinen valmistumisjuhla olisi kiva. Kurssimaisesta lääkiksestä valmistutaan tipoittain, ei samaan aikaan. Kauppiksen MBA ja BBA pitää koko valmistuvalle vuosikurssille yhteisen ison juhlan, illallisen, todistuksenjaot jne siinä vaiheessa kun kaikki ovat valmistuneet, nekin jotka olivat odotaneet ulkomaanjaksoaan pidempään kuin toiset. Muistan että MBA-valmistumisjuhlani oli 8 kuukautta sen jälkeen kun olin käytännössä valmistunut. Sekin oli silti kiva, näki kaikki kurssikaverit vielä kerran, sen jälkeen porukka erosi ja katosi ja vain harvaan on pitänyt yhteyttä. Silti se oli paljon parempi kuin lääkiksen karu valatilaisuus ja ehkä siksi joa arvostan MBAtani enemmän kuin lääkäriyttäni. Voi myös olla että MBA oli minulle valtava taloudellinen uhraus kun lääkis ei maksanut käytännössä mitään. Sekin vaikuttaa.
Lähetä kommentti