Heidelberg

Ilkka: Kokeilen nyt tällaista live-bloggausta, eli päivitän tänne päivänmittaan lisää tekstiä.

(kello 9:03) Nyt ollaan lähdössä Heidelbergiin. Darmstadt reissusta viisastuneina meillä on nyt optimaaliset liput. Meillä on Schönes-Wochenende (iloinen viikonloppu) liput, 37 eurolla viiden hengen ryhmä voi matkustaa koko päivän tavallisilla (ei nopeilla IC ja ICE) junilla. Frankfurtin päärautatieasemalta ostettiin tandoorikana wrappi ja tuoretta appelsiinimehua. Kummatkin olivat pettymyksiä, vetinen wrap ja kitkerä mehu. Mutta se on ehkä vaan hyvä, Heidelberg vaikuttaa suhteessa paremmalta? Sää on hyvä ja ollaan junassa matkalla Heidelbergiin!

(kello 12:15) Saavuttiin Heidelbergiin. Kroisantti kahvien jälkeen lähdettiin tepastelemaan kohti Heidelberg Schlossia (linna) kohti. Oikein hauskan näköinen linna. Mark Twain kommentoi sitä näin:

...Out of a billowy upheaval of vivid green foliage ...rises the huge ruin of Heidelberg Castle, with empty window arches, ivy-mailed battlements, moldering towers—the Lear of inanimate nature—deserted, discrowned, beaten by the storms, but royal still, and beautiful.

Heidelbergissä on ilmeisesti Euroopan pisin kävelykatu. En tiedä onko oikeasti pisin, mutta ainakin se on riittävän pitkä. Kaupunki säästyi toisesta maailman sodasta vähin vaurioin, jonka takia Yhdysvallat perusti tänne sotilastukikohdan. Kaupungin 120,000 asukkaasta käsittääkseni 30,000 on opiskelijoita ja 30,000 amerikkalaisia.

(Kello 14:38)

 

Nyt ollaan taas kaupungissa. Oli ihan kiva linna.

Riikkaa harmittaa kun nörtteilen kokoajan, mutta pitää tällaistakin kerran kokeilla. Kun on kerran niin näppärä miniläppäri.

(kello 17:44) Aktiivisen kiertelyn jälkeen siirryttiin Starbucksiin lepäämään. Turistina toiminen on raskasta.

Seuraavaksi lähdetään joen toiselle puolelle, sieltä pitäisi olla hienot näköalat joen yli Heidelbergin vanhaan keskustaan ja linnalle. Vielä viimeinen kuva linnasta:

(Kello 19:29)

Joen toisella puolella kiivettiin Philosopherswegille, filosofin polulle, nimetty ilmeisesti Hegelin kunniaksi joka siellä inspiroitui. Sinne kiivettiin tällaista kapeata kiemurtelevaa vallihautaa ylös.

Sieltä oli oikein kivat näkymät:

Nyt on pakolliset turistirysät nähty. Kello on puoli kahdeksan, junat kulkevat tunnin välein melkein puoleen yöhön saakka. Voi rauhassa istuskella kaupungilla ja lepuuttaa väsyneitä jalkoja. Yliopistokaupunkina täällä pitäisi olla hyvä baarivalikoima, Lonely Planetkin kehui pub-crawl mahdollisuuksia. Toistaiseksi ei näytä kovin erityiseltä, suuri osa pubien asiakkaista on keski-ikäisiä (tai huomattavasti sitä vanhempia) turisteja. Saa nyt nähdä miten kaupungin atmosfääri muuttuu illan mittaan.

Olen nyt laittanut kännykän offline-tilaan, eli Google Maps sijaintini ei nyt päivity. Kartassa näkyy sijainti kolme tuntia sitten Alte Brücken kupeessa. Kartalla paikka näyttää erehdyttävästi Frankfurtin kodiltamme, mutta sitä se ei kuitenkaan ole.

(kello 21:36) Iltaa kohti kansa on nuorentunut ja meno villiintynyt. Ei tämä nyt miltään opiskelijakaupungilta erityisemmin näytä, mutta voi tietysti olla että ne on kaikki kesällä muualla. Ihan hauska paikka.

Täällä on paljon koiria. Saksalaiset (ja täkäläiset jenkit) kulkevat koiriensa kanssa täällä kaikkialle. Koiria tuodaan baareihinkin, ja joissain baareissa on tarjolla juomaa myös koirille.

Voi tosin olla että tämä karvainen ystävä ei pubien ruuhkasta pidä. Beagleja näkyy Frankfurtissa, mutta ne on sellaisia joilla on luonnottoman pitkät raajat. Toista tämänlaista ei ole täällä näkynyt.

 

(kello 23:16) Nyt ollaan junassa. Oli tarkoitus mennä 22:20 junalla, mutta myöhästyttiin vähän niin lähdetään vasta 23:25. Ei se mitään, ehti syödä hampurilaisen ja suklaamuffinin. Nyt on ihan hyvä mieli.

Heidelberg on oikein kiva kaupunki. Sopiva päivämatkakohteeksi, en tiedä olisiko siellä useammaksi päiväksi mielekästä tekemistä. Baareissa olisi voinut varmasti notkua pidempäänkin, mutta luulen että me nähtiin päivänäkemiset aika kattavasti.

“Blogs and kisses!”