Nyt oli tosiaan ensimmäinen työpäivä. Ihan kivalta vaikutti firma. Meitä harjoittelijoita aloitti nyt vain kymmenen, mutta ilmeisesti talossa on jo jonkun verran ja lisää tulee säännöllisin väliajoin. Suurin osa asuu tässä samassa hotellissa kuin itsekin, ja täällä järjestetään kahdesti kuussa jotain harjoittelijajuhlia tms. Ihan kiva.
Päivä alkoi kivasti turvallisuus-, tietoturva-, ja muilla ohjeilla. Kevyen (ja mielestäni aivan liian myöhäisen ja kevyen) lounasbuffetin jälkeen siirrettiin omille osastoille. Tapasin minua pari kuukautta sitten haastatelleet nykyiset kollegani uudestaan, ja sain kotiuduttua tyydyttävään huoneeseen kolmannessatoista kerroksessa. Lopullinen sijaintini on vähän auki, ilmeisesti tavoitteena olisi saada kaikki osaston kolme harjoittelijaa samaan huoneeseen. Toistaiseksi olen vielä yksin. Saatuani koneen toimimaan aloitin tutustumisen paikalliseen tietokantajärjestelmään. Varsinainen työnkuvani selkiytyy varmaankin huomenna. Mutta nyt on ainakin paikka missä istua ja lukea.
EKP harrastaa 40-tunnin työviikkoa, eikä käytä mitään kellokorttijärjestelmää. Lopputuloksena on luonnollisesti kohtuuttoman mittaisia työpäiviä. Ilmeisesti ideana olisi tulla yhdeksän aikaan, syödä tunnin lounas ja lähteä joskus kuuden aikaan. Jousto on mahdollista kummassa päässä vaan, mutta siitä pitäisi ilmoittaa aina. Esimieheni kovasti varoitteli ettei harjoittelijoiden kuulu olla töissä yötämyöten tai viikonloppuisin, vaikka talo onkin aina avoinna. Absurdin oloista, kun on tottunut Tilastokeskuksen 37,5 tuntiseen työviikkoon, valvovaan kellokorttiin ja joustaviin työaikoihin. Olen kyllä vakaasti sitä mieltä että kellokortti on työläisen paras ystävä. Ei ole pelkoa että on liikaa töissä eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa tai selitellä jos joku päivä haluaakin lähteä toimistolta jo neljältä. Tai ennen kolmea, niin kuin virkamiehen kuuluisi kesäisin tehdä.
Toinen outous verrattuna Tilastokeskukseen oli ilmeinen kahvitilan puute. Oli kyllä mini keittiö mistä sai hakea kylmiä tai kuumia juotavia, mutta keittiön yhteydessä ei ollut mitään kahvipöytää minkä ääressä virkamiehet voivat kivasti käyttää päivänsä. Ilmeisesti täällä on tarkoituksena oikeasti tehdä töitä ne 40 tuntia? Aikamoinen ero verrattuna TK:n 37,5 tuntiin, joista saattoi helposti käyttää viisi kahvipöydän äärellä. Eli efektiivinen työaika on täällä 25% pidempi kuin Suomessa. Toisaalta täällä on aikaakin olla töissä kun ei ole koiraakaan odottamassa ulkoilua.
Keittiön tarjonta on muuten kyllä miellyttävä. EKP tarjoaa kuplivaa ja kuplimatonta vettä sekä appelsiini mehua pienissä lasipulloissa (ympäristö kiittää!), sokeritonta kokista, kahvia ja teetä. Pitäisi vain tuoda oma teemuki, ettei tarvitse jostain desin kokoisesta kahvikiposta juoda. Ne vesipullot on kyllä täysin älyttömiä. Ihmisen pitää kai juoda reilu litra työpäivän aikana, eli niitä lasipulloja menee neljä päivässä. Hanasta tulee kyllä täysin hyvää ja puhdasta vettä (ainakin täällä hotellilla), mutta kun niitä lasipulloja on jääkaapissa odottamassa, niin tyhmähän sitä olisi jos joisi lämmintä vesijohtovettä. Ja aika hippi pitää olla jos laittaa omassa muovipullossa vesijohtovettä jääkaappiin. Lopputuloksena on aivan älytön määrä lasijätettä, jonka kaiketi joku siivoja saa kantaa selkä vääränä kierrätykseen.
5 kommenttia:
Nuorelle on ilmeisesti pahinta mita voi tapahtua joutua Valtion virkamieheksi! Oppii taysin omituiset elaman arvot! Missaan muualla et kai tuollaista suojatyopaikkaa olisi loytanytkaan. Tervetuloa oikeaan maailmaan!
Toissa muuten useimmilla on yleensa oma muki. Ja Intiassa kaikilla toissa on sellainen litran, kahden vetoinen pullo josta ne kaatavat - ei lutkuteta pullon suusta - kurkkuunsa vetta koko ajan. saksassahan kierratys on kehitettty huippuunsa, ole varovainen mihin roskikseen laitat mita! Gillbergit joutuivat heti alkuun vaikeuksiin kun olivat sotkeutuneet roskisten kanssa ja naapurit valittivat.
Mullakin on töissä oma 0,5 litran Penn State teemuki.
Jos teillä on 40 tunnin viikot ja tunnin ruokatauko, verrattuna Suomessa tyypilliseen puoleen tuntiin, työaikahan on sama 37,5/viikko kuin täällä.
Meillä ei ole myöskään mitään kahvipöytää, jonka äärellä höpistään, vaan pelkkä keittiö. Siitäkin huolimatta työpäivästä voi mennä runsaastikin aikaa höpinään ja kahvitaukoihin. Sijainti vaan vaihtelee.
Ja sama vesipullosysteemi on Ruoholahdessakin. Toisaalta meillä vesijohtovesi maistuukin vähän oudolta, vaikka kylmää onkin. Aiemmin oli sellaiset isot vesisäiliöt, mutta pullot on ilmeisesti koettu näppärämmiksi, vaikka olen ihan vakuuttunut, että iso säiliö olisi ympäristöystävällisempi. Vesijohtoveden maun voi varmaan parantaa vain putkirempalla tai suodattimella.
Kellokorttia en ole oikeissa töissä koskaan käyttänyt, mutta en usko että nauttisin siitä.
Siis EKPllä on 40 tuntia työtä plus tunti ruokataukoa, eli työpaikan läheisyydessä tulee oltua 45 tuntia viikossa. Verrattuna tilastokeskukseen, missa olin 37,5 + puolen tunnin ruokatauot, eli yhteensä 40 tuntia viikossa. Eli vaikka työaika on virallisesti vain 2,5 tuntia pidempi, niin oikeasti joutuu olemaan töissä 5 tuntia pidempään. Kun ei ole kellokorttia niin työnantaja olettaa että ihmiset tosiaan märehtivät ruokaansa tunnin, eli siitä tulee aina vahintään parikymmentä minuuttia ylitöita vahingossa.
Kellokortin kanssa ei tarvitse selitellä että syö nopeasti tai tulee aikaisin, niin voi lahteä aikaisin. Masina kertoo yksiselitteisesti miten asia on, niin kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Tämmöinen "luottamus-perusteinen" systeemi suosii märehtijöitä ja lounaalla maleksijoita, eli on epäoikeudenmukainen.
Joo, se on totta. Meillähän kun töistä tehdään suuri osa dataroomeissa ja muuten toimiston ulkopuolella, kellokortti ei toimi.
Jos kellokortti leimataan ruokatunnillakin, silloinhan pitäisi olla mahdollista syödä nopeamminkin?
Lähetä kommentti