Fahrkarten

Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Olin mennyt nukkumaan jo kymmenen aikaan, niin heräsin virkeänä seitsemältä. Kun EKP:lle piti ehtiä 8:45, ja matka kestää vain vartin, niin ei tullut lainkaan kiire. Joka onkin ihan hyvä, kun onnistuin tietysti taas sähläämään junalipun ostossa. Täytynee laittaa mukaan kuva siitä laitteesta. Kuva on härskisti varastettu netistä, kun en ole vielä yrittänyt saada kännykkäkameraa ja tietokonetta kommunikoimaan. Mutta kuva on teknisesti niin huono että tuskin sen omistaja tästä lainasta pahastuu.

Käytin nyt aamulla tätä laitetta kai neljättä kertaa, mutta se sai minut taas hämilleni. Nyt tosin yritin ostaa astetta vaikeampaa kausilippua. Mutta ei kertalipun ostaminenkaan ole helppoa ensikertalaiselle. Laitteeseen pitää näpytellä määränpäätä vastaava numero (vieressä on lista sadasta paikasta ja numerosta) ja sitten valita minkälaisen lipun haluaa. Kieleksi saa valittua kivasti englannin, mutta lipputyyppien nimet on vain saksaksi. Päivälippu on vielä suhteellisen helppo tulkata, jos englantia osaa (tagenkarten), mutta se numeron näpyttely on astetta hankalampaa. Sitä lähtee luonnollisesti etsimään omaa pysäkkiään listasta. Epätoivoisen etsinnän jälkeen tajuaa (ellei joku ehdi auttaa ensin) ettei listassa olekaan läheskään kaikkien pysäkeiden nimiä. Se “pysäkinnumero” onkin vyöhykkeen numero, ja turistin näkökulmasta on tasan kaksi vyöhykettä (Frankfurt ja lentokenttä) joilla on merkitystä. Mutta jostain syystä sen sijaan että siinä vieressä olisi selkeä kartta vyöhykkeistä, tai edes lista vyöhykkeistä, siinä onkin listattu jotain satunnaisia pysäkkejä jokaisesta vyöhykkeestä. Helsingin 0-1-2-3 matkakortteja on haukuttu, mutta se on hyvin helppo järjestelmä verrattuna tähän numeroviidakkoon. Ja ainakin Helsingin lipunmyyntilaitteissa on selvät ohjeet myös englanniksi. 

No, nyt näihin tämän päiväsiin ongelmiin. En alkuun ymmärtänyt miten opiskelijalippuja voi ostaa, joten yritin ostaa aikuisten viikkolipun. Siihen ei kuitenkaan riittänyt raha, kun jostain syystä laite ei hyväksynyt Nordean Mastercardia. Aikuisten päivälippuun olisi riittänyt käteinen, mutta laite ei hyväksy yli kymmenen euron seteleitä, joten kaksikymppiseni olikin yllättäen hyödytön. Aivan älytöntä. Laite joka myy useita lippuja jotka maksavat yli kaksikymmentä euroa hyväksyy jotain älyvapaita sentin kolikoita, muttei kaksikymppisiä. Kävin McDonaldsilla syömässä neuvoa-antavan McCroissantin ja sain samalla rikottua suuren setelini vähän pienempään. Croisanttia syödessäni tajusin että viikkolipun kohdalla olevaa lastenlippu-nappia painamalla saakin ehkä opiskelijalipun, koska lasten viikkolippuja ei myydä ollenkaan. Nyt onnistui. Sain varmaan vartin tuhrattua tähän operaatioon. Varmaan joku fiksumpi olisi ollut nopeampi, mutta väitän että se laite oli vähintäänkin osasyyllinen. Onneksi minulla ei ollut kiire. Toistaiseksi on vielä epäselvää onko opiskelijalippu validi suomalaisen opiskelijakortin kanssa. Ajattelin ensi viikkoon mennessä selvittää asian, ellei joku ystävällinen lipuntarkastaja valaise minua ensin.