torstai 14. toukokuuta 2009

Mitä syön

Nyt ollaan kyllä ehkä jo triviaalin äärellä, mutta esittelen nyt mitä syön. Muistaakseni joku isovanhempi on sitä joskus ihan kysynytkin, niin kai siitä voi sitten kertoa kysymättäkin.

Aamiainen

Syön yleensä muroja maidon kanssa. Alkuun söin mysliä, nyt olen hankkinut myös Kellogg’s Special K Red Fruit -muroja. Joinain aamuina syön myös hedelmää: kiivin, joskus banaanin. Viikonloppuna paistoin munaa ja bratwurstia tai jotain muuta makkaran näköistä asiaa, en ole vielä perehtynyt niiden eroihin. Juomana lähinnä vettä ja naurettavan pienestä kupista teetä. Töissä haen jääkaapilta appelsiinimehun aamiaisen jatkeeksi. Tänään tosin nukuin puoli tuntia turhan pitkään, joten murot jäi välistä. Otin juotavan jogurtin ja banaanin mukaan, ja ostin metroasemalta croisantin.

Lounas

EKP subventoi syömistä kolmessa eri ravintolassa: EKP:n omassa ruokalassa, Commerzbankin ruokalassa ja Japan Towerin ravintolassa (kai lähinnä McKinseyn ruokala). En ole Commerzbankkiin vielä mennyt, mutta ainakin näissä kahdessa on hinta-laatusuhde kunnossa. Annokset hinnoitellaan lähinnä kilohinnan perusteella, ja toistaiseksi hinta on ollut neljän ja viiden euron välillä. Otan yleensä jotain lihaa, hiilaria (rankalaisia, riisiä, pastaa, tms.) ja jälkiruuaksi hedelmiä ja marjoja. Vesi on maksullista, joten juon toimistolla ennen ja jälkeen lounaan. Toistaiseksi olen syönyt lähinnä neljän muun traineen kanssa.

Päivällinen

Olen tehnyt lihapullia ja pastaa pari kertaa, mutta pääasiassa kokkaaminen rajoittuu veden keittoon. Toissapäivänä täytettyä pastaa, tänään ja eilen pastaa ja makkaraa. Makkara on aika näppärä ruoka. Se sopii aamuun tai iltaan yhtä hyvin, on helppo ja nopea valmistaa, ja kestää hyvin uudelleen lämmitystä. Se ei ehkä ole kaikkein terveellisin ruoka, mutta lounaan hedelmät varmaan kompensoi.

 

Tämä on toivottavasti viimeinen kirjoitus ennen kuin saan tietokoneen USB-bluetooth adapterin Amazon.de:stä, jonka jälkeen kynnys lisätä kuvia laskee oleellisesti. Nytkin olisin voinut laittaa liitteeksi hienon kuvan tämän iltaisesta makkarasta, mutta kun ei ollut tarpeeksi näppärää tapaa siirtää sitä tietokoneeseen niin en edes ottanut sellaista.

9 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Muistutan vanhan menekkiteoksen "Isän ruokaohjeita kotoa lähteville nuorille" olemassaolosta. Siitä löytyy myös terveellisempiä vaihtoehtoja kuin pasta ja bratwurst. Eikä budjettikaan mene sekaisin - Antti eli sen avulla alle 5 euroa päivässä ollessaan Espanjassa harjoittelijana.

http://www.distantcoast.com/Ruokaohjeet%20framen%20kanssa.htm

Karina kirjoitti...

Onhan tuo tosiaan aika triviaalia, mutta minuakin se kiinnostaa. Ihan vaan koska tiedän ettei joka maassa saa kaupasta kaikkea mitä haluaisi ja ne on sitten korvattava jollain toisella. Niinkuin Chennaissa ei ole lainkaan supermarketteja joten kaupan valikoimat on tosi kevyet. Liha tilataan Chicken Expressistä joka tuo sen kotiin. Ei tule yhtäkkisiä mielitekoja kaupassa lihan suhteen, ei ole kyllä tullut muutenkaan. Jos olisi linssien perään niin voisi elämä olla vaikeata.

ilkka kirjoitti...

Muistan kyllä isän ruokaohjeet, mutta jätin ne Siltasaarenkadulle. Minikeittiö ja pitkät työpäivät asettavat rajoitteita ruuan laitolle, mutta tarkoitus on valmistaa muutakin kun bratvurstia. Nyt on jääkaapissa kana-vartaita odottamassa valmistusta. Ja niinkuin kirjoitin, lihapullia olen tehnyt pariin kertaan. Hotellihuoneesta löytyneen ohjeen mukaan valmistin feta-ilmakuivattukinkku kääröjä mikrossa. Olivat yllättävän hyviä.

Ukki kirjoitti...

Ainakin ennen Saksa oli maa jossa ruokana oli ensin makkara eri muodoissaan, kaikki muu oli toisarvoista. Elä maassa maan tavalla, unohda nuo ilmakuivatut ja muut konstailut! Kun palaat Suomeen saksalaisen makkaratietouden halliten on opintomatkasi jo hyvin vastannut tarkoitustaan.

Mikko kirjoitti...

Jätit ohjeet Siltasaarenkadulle??? Ne on netissä.

ilkka kirjoitti...

Onhan ne, mutta tulostettua versiota olen yleensä käyttänyt. Läppäriä ei ole kiva käyttää jos kädet on marinadissa tms.

ilkka kirjoitti...

Kyllä saksassakin harrastetaan kinkkuja, esimerkiksi Pirkankin myymä Schwarzwaldin kinkku. Mutta makkara on tosiaan tärkeässä roolissa, ja sitä on syytä kunnioittaa. Samasta syystä pyrin juomaan paikallista omenaviiniä, vaikkei se erityisen hyvää ole.

Karina kirjoitti...

Eikö siellä juoda vain olutta?

ilkka kirjoitti...

Ei, omenaviini on paikallinen erikoisuus. On täällä tietysti oluttakin, mutta sillä ei ole samanlaista roolia kulttuurissa. Täytyykin esitellä omenaviini joku päivä kattavammin.