Tänä viikonloppuna olen syventynyt paikalliseen kulinarisseen kulttuuriin. Eilen käytiin syömässä perinteissä Frankfurtilaisessa ravintolassa ja tänään kävin Wäldchestagin vietossa kaupungin metsässä. Jaan kirjoituksen nyt varmaankin useaan pienempään, jotta näyttää tilastojen valossa siltä että kirjoitan paljon. Eli tässä tekstissä käsittelen vain eilistä ravintolaa.
En nyt muista mikä ravintolan nimi oli, mutta Sachsenhausenissa se joka tapauksessa oli. Sellainen miellyttävä, vihreällä sisäpihalla varustettu apfelwein paikka joita Frankfurtissa on kai paljonkin. Tarjoilija paheksui kovaan ääneen kun muutamat yrittivät tilata olutta omenaviinin sijasta, mutta toi kuitenkin kiltisti jokaiselle haluamansa juomat. Pääruoaksi otin taas schnitzeliä, eikä siihen joutunut taaskaan pettymään. Oikein sopivaa ruokaa.
Alkuruuaksi otin sen sijaan jännittävää paikallista erikoisuutta, “handkäse mit musik”, eli siis käsijuusto musiikilla. Annos näytti tältä:
Kuva ei näytä erityisen houkuttelevalta, mutta tällä kertaa vika on pikemminkin kohteessa kun kuvaajassa. Kuten wikipedia osaa kertoa, juuston nimi juontaa juurensa siitä, että alunperin se tehtiin käsin. Eli käsijuusto, händkase. Loppuliite, “mit musik”, taas liittyy juuston tarjoilutapaan. Se tarjoillaan etikka-öljyliemessä lilluen, jättimäisen sipulikasan kanssa. Tämä tarjoilutapa aiheuttaa ilmavaivoja, eli “musiikkia”, kuten Frankfurttilaiset ovat vitsikkäästi keksineet. Itse juusto oli aivan mukiinmenevää, etäisesti parmesaania muistuttavaa, mutta en erityisemmin etikasta ja raasta sipulista perusta. Vaikutus oli tosiaan luvatunlainen. En usko tätä uudestaan syöväni.
1 kommentti:
Kun olet noin ihanan ennakkoluuloton uusiin kokemuksiin nähden, voit tietysti joutua mitä kummallisempiin asioihin tutustumaan. En usko, että monikaan vieraileva turisti tietäisi mitä "mit Musik" meinaa. Itse olen sentään ns. pitkän saksan ja saksalaisuuden tuntija, mutta
tuo oli ehdotomasti uutta.
Lähetä kommentti