Näin alkuun on tärkeää olla sosiaalinen. Ihmisten kanssa pitäisi jaksaa olla, vaikka väsyttäisi ja haluaisi vain lukea kirjaa. Tähän saakka olen kuitenkin vältellyt kanssakäymistä. Maanantaina kieltäydyin yhteisestä päivällisesti, koska "piti tehdä opponointipöytäkirja". Oikeasti olin nälkäinen enkä jaksanut odottaa tuntia siihen että muut lähtevät, ja lähinnä en jaksanut olla sosiaalinen. Ainakaan nälkäisenä. Toinen kerta lähdin yksikseni harhailemaan kohti hotellia, sen sijaan että olisin odottanut kymmenen minuuttia työkaveria, koska ajatus vartin smalltalkista puistatti.
Mutta tänään olen ollut oikeasti sosiaalinen. Ensinnäkin menin töihin yhtä matkaa muiden kanssa. Näin muut pari kymmentä metriä edelläni, ja sen sijaan että olisin hidastanut tai mennyt eri reittiä, liityin seuraan. Ilmeisesti on säännöllinen yhteislähtö puoli yhdeksältä johon voisi änkeä vastaisuudessakin. Lisäksi söin lounasta osaston toisen harjoittelijan kanssa. Kävimme Japan Tower nimisessä paikassa. Todella hyvää ruokaa, vaikka nirso italialainen kaverini sitä haukkuikin. Periaatteessa näköalakin oli kai hyvä 24. kerroksesta, mutta siihen on vähän turtunut kun on päivät 13. kerroksessa. Ravintola oli organisoitu kivasti. Ruokaa otettiin ikään kuin buffetista, mutta maksettiin kilohinnan perusteella kassalle henkilökortilla. Systeemi toimi yllättävän jouhevasti, ja EKP-subventaation jälkeen tukeva ateria hedelmä-mansikka jälkiruuan kanssa kustansi vain neljä euroa. Ei yhtä halpa kun kaksi pizza palaa Pizza Hut Expressista, mutta ehkä terveellisempää.
Töiden jälkeen lähdettiin neljän hengen harjoittelija porukalla syömään päivällistä (wiener schnitzeliä--hyvää, mutta lisuke-perunat olivat turhan jauhoisia). Siitä jatkettiin pizzeriaan juomaan yhdet oluet, missä käsitykseni mukaan piti olla muita harjoittelijoita syömässä. Ilmeisesti se olikin joku "italian-speaking dinner". En ole koskaan nähnyt niin montaa italialista yhdellä kertaa, tai ehkä yhteensä. Minun lisäkseni siellä oli yksi (eksynyt?) ranskalainen joka ei puhunut italiaa, muut kaksitoista olivat joko italialaisia tai jotenkin muuten vaan osasivat täydellisesti italiaa. Onneksi italia on hauskan kuuloinen kieli. Kyllä siinä sai jotenkin ylläpidettyä englanninkielistä keskustelua lähinaapureiden kanssa, mutta on raskasta yrittää olla niin mielenkiintoinen ettei muut vaihda äidinkielelleen (ja samalla keskustelukumppania).
Eli nyt tänään ei ehtinytkään selvittämään kännykkäliittymiä. Sen sijaan kuulin että Deutsche Bank tarjoaa EKP:n työntekijöille hyvillä ehdoilla pankkitilin. Täytynee siellä yrittää käydä huomenna.
7 kommenttia:
Italialaisporukassa on vähän sama kuin minulla sairaalassa tamilipuheen keskellä. Jooga & gynekologilääkärityötoverini tuli kerran tuijottamaan minua moittien minun uppoutuvan työhön niin etten huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Arvelin että yksinkertainen selitys on että vaikka kuinka skarppaisin, en ymmärrä tamilia ollenkaan joten aika luonnollisesti sulkee korvansa koko keskustelulta eikä yritä nauraa silloin kuin muut nauravat jne. Toinen ongelma on etten aina tiedä puhutaanko tamilia vai englantia kun aksentti on sama enkä vieläkään ymmärrä kaikkien englantia.
Mutta oikeasti kannattaa olla sosiaalinen.
No koita nyt muutama viikko siellä sinnitellä, ni mä tulen sitten sinne ja voidaan holottaa suomea toisillemme ja syödä lihapullia:)
Varasin nimittäin lennon!!
Saapumisaikani on 1.6.09 kello 18:40, ajattelin tulla iltalennolla, että voit olla mua siellä sitten kivasti vastassa. Jouduin ostaa isic-kortin, että sain suoran lennon ja illalla. Käyköhän se niihin matkalippuihin?
Mutta siis, asiat hoituu!!
Riikka, oliko lento Kilroysta? Se ISIC-kortti on mun mielestä suurinta huijausta. Olen kaksi kertaa sellaisen (tai vastaavan) ostanut, koska kuulemma Finnair vaatii sen todisteeksi iästäni...en tiedä miksi passi ei kelpaa... Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan lippujen oston tai tarkistamisen yhteydessä katsonut mokomaa korttia.
Joo, kannattaa olla sosiaalinen. Mistä maasta ne kaikki harjoittelijat ovat? Vai olivatko kaikki italialaiset harjoittelijoita?
Varmaan kannattaa olla saksalainen tili, jolle saa palkan. Minulle maksettiin Espanjassa palkka Nordean tilille ja välistä vei Suomen verottaja 30% lähdeveroa tai jotain vastaavaa ja Espanjan verottaja paikallista veroa. Ehkä paikalliselle tilille maksettuna Suomen verottaja ei pääse apajille ja työvoiman vapaa liikkuvuus pääsee toteutumaan.
Juu oli se kilroylla, mutta käsittääkseni en todista sillä ikääni vaan opiskelijuutta.. Huijausta tai ei, laskin sen lentokustannuksiin, kun ei sen kanssa tullu kuin pari kymppiä kalliimmaksi kuin joku ihme aamuinen kiertolento jostain oslon kautta tms. että siinä mielessä ei ole turha, kun en mä nyt uskaltas väittää, että on mulla sellainen kortti, jos ne vaikka sitä sitten joskus kysäseekin.
Tuttu tunne tuo probleema small talkin kanssa. Nuorena insinöörinä istuin iltaa yhden todella hyvän seuranpitäjän kanssa. Sanoin ihmettelevänä ja ihailevani hänen taitoaan. "Olen kuule poika tehnyt töitä asian kanssa. Keräsin aluksi mm. 40 kaskua jotka opettelin, tein niistä listan paperille mistä poimin illan mittaan sopivia. Aikaa myöden homma alkoi pyöriä omalla painollaan listan ulkopuolellakin". Toisilla taito on ilman listojakin, moni taitaa joutua kamppailemaan.
Suuresti ihailen tarmoasi ja piilevää kykyäsi olla sosiaalinen, kun ei se kuitenkaan ehkä ole sinun perusominsaisuuksiasi. Jatka vaan - harjoitus teke mestarin, ja iloinen naama myös tekee aika paljon - Oliko kiva, kun heti sait laskea peruskoron. Ilmeisesti sinulla on aika lailla vaikutusvaltaa!
Mikään maa ei saa mun palkkoja verottaa. Kansainvälisten instituutioiden itsemääräytymisoikeus ei toteudu jos kansallisvaltiot voivat niitä verottaa. Maksan palkasta vaan EU-veroa, joka on hyvin vähäinen.
1.6 onkin EKP-lomapäivä (Whit Monday?), eli ehdin hyvin vastaan, vaikka pitäisikin samana päivänä muuttaa tavarat hotellista pois.
Lähetä kommentti