Päätin tänään lähteä Saalburgiin ihmettelemään roomalaisten linnoitusten raunioita. En oikein tiedä mistä tämän keksin, kun nyt aamulla selailin Lonely Planettia, niin siellä ei ainakaan mainittu paikasta mitään. Mark Twainkään ei tästä paikasta ole maininnut, eli varmaankin sitten löysin tämän joltain nettisivulta. Saa nyt nähdä onko tämä mistään kotoisin, kun ei Lonely Planetkaan sitä viitsi noteerata.
Olen saanut asennettua paikallisen joukkoliikennefirman, RMV:n, kännykkäsoftan jolla saa katsottua näppärästi aikataulut kännykältä, niin tällainen lähiseutumatkailu on aika helppoa. Etenkin kun saksalaiset ovat osanneet optimoida junien ja bussien aikataulut sopivasti: saavuin lähijunalla Bad Hamburgin asemalle, josta oli selvät opasteet bussipysäkeille, joista lähti kaksi bussia, mukaan lukien omani, kahden minuutin sisällä. Bussi kulkee vain tunnin välein, mutta kun aikataulut on synkronisoitu siitä ei ole pahemmin haittaa.
Otin nyt tietokoneen matkalle mukaan ensimmäistä kertaa, kun on tullut sellainen olo etten sen kannettavuusominaisuuksia ole hyödyntänyt tarpeeksi. Se on kyllä ihan näppärä. Sain junassa luettua sunnuntai-Hesaria kivasti ja nyt kirjoitan tämän blogi-tekstin ensimmäistä luonnosta bussimatkalla.
[Tässä välissä käynti Saalburgissa, loppu kirjoitettu paluumatkalla]
Roomalainen linnoitus oli oikein tyylikäs. Näyttelyt olivat pääasiassa laadukkaan oloisia, mutta muutamaa yksittäistä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki tekstit olivat vain saksaksi. Sain kuitenkin ihan hyvän käsityksen paikasta. Saalburg oli aikoinaan Rooman ulkorajalla. Itse linnoitus on varmaankin rakennettu kokonaan uudelleen viimeisen vuosisadan aikana, sen verran hyvässä kunnossa se oli, mutta hyvä niin. Epämääräinen aito kivikasa ei ole ollenkaan niin mielenkiintoinen kun autenttisen oloinen uudelleenrakennettu linnoitus.
Kuvia voi katsella tästä albumista:
Tällä reissulla tuli taas todistettua että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. En ole vieläkään oppinut kantamaan tarpeeksi käteistä mukana, kun olen Suomessa tottunut siihen että oikeastaan kaiken voi maksaa kortilla. Täällä kortti ei käy läheskään aina. Olin ajatellut nostavani käteistä juna-asemalla, mutta eihän siellä tietenkään ehtinyt, kun lähdin hotellilta liian myöhään ja nämä vaihdot on optimoitu niin nopeiksi. Käteinen riitti kyllä meno-paluulippuun ja museon sisäänpääsymaksuun, mutta mihinkään ruokaan ei ollut käteistä eikä kortti käynyt. Ei edes houkuttelevan näköisiin euron jäätelöpalloihin joita muut söi tyytyväisinä.
Paluumatka sujui yhtä sujuvasti kuin menomatkakin, ilman odottelua bussista metroon Gonzenheimin asemalla. Ilman kännykässä olevaa reittiopasta odottaisin varmasti vieläkin Bad Hamburgin juna-asemalla, mutta sen kanssa liikkuminen on hyvin helppoa ja vaivatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti